Eilä aamul ei viäl tiäretty, et illal meil onki uus perheejjäsen! <3 Ollaanha Nipsul kaverii yritetty sillee pualhualimattomaste kattoo, ilma aktiivist ettimist, jo viime kevääst saakka. Ja niihä nyssit kävi, et kaveri löyty!

Sanokaas "Hei!" meijä Pyry-pojal! <3 Ihana noi viiren kuukauren ikkäne, oikkee ihana, sosiaaline, hellyyrenkippee, hellä pukkaus/pusu-pakkaus. Ol pariin otteeseem marotettu, eka päivä marraskuut rokotettukki, et vähä ojjo autoilukekemustaki saanu. Ol meinaa harvinaise kiltiste autos, ku kopis joutu olemaa kotimatkan aja.

Äireen hiarojan kans eilä tul lemmikit puheeks ja hän tiäs jonku kaveris vähä huhuilleen kissampennul uut kotii - ja siit se sit lähti! Vähä sellast juupas-eipäs leikkii sen aja, ku käyttii vanhempie asioil ja siv viäl syättii ja kaffeteltii heil, mut SIT se lopult varmistu. Eiku ajamaa syrän kutkuttae kottii, puhumaa asiast isännällekki (ei ollu epäilystäkää, etteikö hää tykkäis asiat myäs), hakemaa kuljetuskoppi, ja naapuripitäjäst mukkaa uus perheejjäsen. 

Piänes asunnos siäl ol vanhemp koira, joka ei oikkee ollu tykänny piänemmä kissan lähentely-yrityksist, ni ol turvallisemppaa laittaa kissa paikkaha, mis sil on turvallissii kavereit. Meil saa taatuste kyl koirastaki viäl kaverin, kunha ny enste saava rauhas tutustuu toistes hajuihi ja sellasii. Perhees ol myäs piänemppii lapsii, ettei nääkää sit tul yllätyksen, ku pojat tuleva meil.

Hyvi reipas ja rohkee o. Kilttiki, ettei käyt kynsii, ku leikkii, vaiks riahut menisis vähä "överikski" välil. Tosi IHANA! Ei tartte pelät mittää lastellastenkaa pualest, tuleva taatuste toimehe.

Toimistos saa nyssit ol hetken, et tutustutaa toisiimme ja uussii tiloihi, uussii leluihi, ja uussii tapoihinki, ehkä. Ei mittää valittele, mut joka kerta ku huaneesee menee, tulee vastaan jalkoja pukkaamaa, ja orottaa, et rapsutetaa ja leikitää hetken.

Ossaa myäs näyttää koiral, oven olles auk, et "pysys sää vaa siäl pualel kynnyst!". Ja Isla ei kyl tair näist kissoje merkeist mittää tajut, mut kynnykse yli ei ilma mun luppaa ol muutonkaa menemist. Heh! Iha hyvä, et tiätävä toistes olemasolost ovie kummalki pualel, ni ei tul mittää äkkinäissii karkailuyrityksii, mihinkää suuntaha.

Nipsu tosin nyssit vahtaa ovee, ja kummastelee, ku se o kiines. Muttei silti kilttinä mee ovee raapimaankaa. Joku kissa voisisis niinki tehrä. "Mää haluun!" Nipsu näyttää kyl, et haluu, mut antaa myäte. <3

Nukuin ny itte toimistos tän yän. Näkkee vähä mitä pikkane touhuilee. Siäl vähä leikittii, sit tää kävi syämäs, joi vet, kipas vessan kaut peitom pääl jalkojev välii iltapesul ja nukahti siihe keräl. Ruaka, vesi, vessa, unil käpertymine toistu pari kerttaa yäl, mut muuto ol tosi rauhallist. Pari kertaa iso hyrrä kuulu muus hiljasuures, ku liikahrin. <3 Voi että! Syrän meinaa pakahtuu!

Näi se sentäs joskus onniki osuu kohral iha täysil! <3 <3 <3