Sain ihanam paljo isoveli-lankaa, mikä ol mul uus tuttavuus kokonas, ja laskeskelin kerie metrimäärien mukkaa, et niist (ehkä) voisis riittää tarpeeks isännäl villapairaks. Kaik vapaa-ajat sit olinki kutimet käsis, ku viikolloppuki men pääosin tyäntouhus. Mut tulipa valmiiks.

Mustaa ol kaikkeist enite, jote siit tul pääväri. Vaiks muv vanhoil silmil ei tahtonu enää silmukoit iltasi erottaakkaa. Onneks ol tota aina oikeet, ni ei tarvinnukkaa. Voin hyvi kattoo jottai ohjelmaa samal, ja tyä eristy ku ittestäs. Mitä ny välil ol pakko ottaa uus kerä käyttöhö sillon tällö, siäl tääl. 

Pakko ol se mallitilkku tehrä, mitä yleensä välttelen, mukku ol uus lanka käytös, mist ei mittää kokemust, ni hyvä oliki. Olisis muuto tullu teltta (tai siis käytännös: lanka loppunu keske). Kyl se vaa välil tarttee ottaa matematiikkaaki käyttöhö, ku jottai uut alkaa tekemää. Seiskaveikka ja sentyyppiset ohkasemmat lankat, Nallet mukaanlukie, ova sevverti tuttui, et niist kykenee jo vähä "sormituntumalt" arvioimaa silmukkatarpeit. Tää meniki iha eri kastihi. Kuviot synty sit siin tyän eretes, vähä sem mukkaa, mite mitäki lankaa ol jäljel sillee, ettei olisisi matkal tarvinnu ruvet purkamaa rivei. Varsinki kirjoneulees tosi ärsyttävää, jos siihe joutuu.

Pyäröpuikoil tein, ni ei oikkee voinu kokeiluttaakkaa matkav varrel, vaa iha arvioperusteel kulkee - ja toivol. Hah! Isäntä ainaski tuntu oleva ihan tyytyväine. Pelkäs vähä, mite kutittavaist olisisis, mut ei isoveikka onneks kaikkein pahin ol. Jätin kaula-aukon vähä isommaks, ni saa siihenki kauluksen al olevast pairast, jos alkaa häirittemähä. Se o inhaa, jos kaulaa alkaa kutittelemaa, ku pitäsis keskittyy johonki tyäjuttuhu (noh, tai iham muutenkiv vaa; ei kutittamine kivaa ol koskaa).

Mut Isoveli-lanka yllätti kyl positiiviseste! Se mitä se sit käytännös tulee olemaa, ja nypyttyyks herkäste, sum muut, näkkee siv vast myähemmi. Joka tapaukses: se ON lämmin! <3