Mehä ei meinattu raaskii aamulenkilt sisäl tullakkaa, ku ol NII ihana keli! Miinus kolme, ei tuule lainkaa, aurinko paistaa. Linnut livertelee, rusakko läht Islan tassuje alt pakkoo tost tiävviaruspusikost, ja Isla hämmästy nii, ettei ees yrittäny lähtee perähä, toisin ku Pyry tek sellassi koikka-loikkii valjais, jollei kii olisis, ni tiäs mihi olisis rynnänny.

Mut ol siäl kaikellaissii miälenkiintossii hajui, mitä molemmat kävivä tarkkaan haistelemas. Yhres ja yksikses.

Tiäl menevii autoi jäi Pyry välil kattelemaa iha nii, et ol pakko oikkee istahtaa. Poliisiautoki nähtii pitkäst aikkaa. Ei täsä kovi usseste sellast "ihmet" näjekkää. Ei mittää kovim menny, eikä ollu vilkkui pääl, mut kuha ny ajo ohitte.

Pihal viäl olttii pitkä pätkä. Pyry pyäriskel lumes välil, ja Isla lähinnä seuras noit naakkoi, isomppii lintui, mikkä näyttää taas tekeväm pesää toho talousrakennuksem piippuhu, niinku jo monem mont vuat ennenki.

Linja-auto ja joku rekka sem peräs, mikkä saiva molemmat kattomaa perää, ku tiäl menivä. Ei sentäs kääntyny meil. ;)

Ja mikäs sem mukavemppaa sit sisäl tultuu, ku nukkuu pehmeel, lämpösäl paikal aurinkopaikal. Entist enempi kyl multasormii syyhyy, ku alkaa ol nii keväse olost, ettei mittää määrää...