Miksköhä kummas näät keväät ja kesät ovan ny tullu mul sellasiks erityisiks sairastelukausiks. Järkyttävää väsymyst, korvasärkyy (flunssan jälkitautina), nilkka taas kränää, kute viime kesänki. Ei olla ny poikiikaa nähty aikoihi, ku vuarotelle sairastellaa. Jollei siäl, ni sit tääl. :( Kyl tää vähä miälialaa matalaks pakkaa vetämää.

Tyäkiireet alkaa pikkase helpottamaha, ni otin sit mun nöttöskeräset esil ja aattelin tehrä niist jonkuv verra viarassukkii meil. 

Eri kokkossii tiätty.

Mihi ny sit eri keräset antovam myäte.

Muutamii tuntei joka ilta aikaa kutimie kans.

Ja ku ei enemppii sukkii tarvittu enää, aloin lopuist tekemää jämälankapeittoo. Siit tulee sit just sellane, ku sattuu tulemaa, mihi lankat riittää. Tyyliin: se väri, mikä kättee ossuu, ku kären lootaha laittaa. Piänemppii tai siv vähä piremppii pätkii yht värii.

Plikam perheen kisut ol meil muutamii päivii, ku oliva perhereissul itte. Ovatha tääl olleet aikasemminki, mutteiväv viäl noitte meijä nuarte kollie kans. Saiva vallat toimiston omaan käyttöhö, mitä ny välil sylis kuljettii muuvalki.

Islan kans Fixu olisisis jo ollu iha hyvää pataa, mut näät nuaremma karvatit jännitti. Melkose tyytyväisin siäl kyl olttii. Välil tein töitäki siäl, muuto sit leikittii, syliteltii, rapsutelttii.

Ja näät muut sit kummasteliva, et miks se ovi on kii, ku olisisiva nii miälelläs tehny lähemppääki tuttavuut. Ei viitti kummiskaa toissii tressat ihav vaa muutamam päivän takii.

Ulkoilukeleiki o ollu kivaste. Vaiks mun nilkkavaiva nyssit haittaa tätäki pualt elämäs. 

Kissanhiakkalootakaappiki otti ja valmistu. Testattuuki tul hetimite, ja kissat sen hyväksy. Ny saatii tätä huaneest enemp seinääm päi, ja viäl mahtuu tavaraa pääl.

Lumi haihtu tuulie ja aurinkov vaikutuksest niim paljo, ettei kamalii tulvii tullu. Mut hetken näkkyy tää Fatijoki kummiski, ennenku ruahottuu kesäks taas piiloho. Ojaltaha tää paljo näyttää, vaiks syvemmäl uamassas kulkeeki.

Siivosin noi kasvilavat talvej jäljilt, ja ovav viäl syväjääs siit viirest sentist alespäi. Mut löyty siält pintamullast yllätyski. Viime vuatine pikkuporkkana. Tai mikä naposteluporkkana tais siämenpussim mukkaa nimi olla. En löytäny enempii.

Minikasvari o täyn, lisäks ikkunoittev viärehe laiton niim paljo ku vaa suinki saim mahtumaha, ja kuistin kaik tasot täyn. Yhtää ei ny enempii mahru minnekkää. Runkotomaattei tul ky kaikkeist enite. Chilei sit (Habaneroo ja Cayennee). Kaikkee ei millää saar omaan kasvarihi.

Tänäpe laitin sit kasvarihi vähä varjoo aurinkolt, ja siirsim muutamii tomaattei ja basilikoi sinne, et kokkeillaa selviiks yän ylitte. Tänäpe ol aamuste -1 astet siin ku ekan kerra mittarii kattosin, et pikkase kyl jännittää. Aurinkom paahre päiväl ja kylmyys yäl... No, on noit sentäs tosa kaapistom pääl, ettei maan tasol - ja sillee seinän takan, ettei kait se pikkupakkane viäl viä. Tai ainaski ny toiveis tää olisisis. Tiätty yäks luukut ja ovek kii.

Nythä lupaillaanki viileemppii päivii, lämpimämppii öit, ens viikol, et eiköhä tää täst. Puuhaa olisisis pihallaki kyl vaiks kui ja paljo, ku vaa itte olisis kunnos... Piänest ja pikkuhiljaa.