Tyäkiiruit, lunssailujen takii rästit täyty ottaa kii, viäl ennenko mitkää deadlinet paukku pääl. Siks tuntuki, et ol jo NII pitkä aika siit, ku pojat viimeks ol tääl. Nähtyhä ollaan sillon tällö, mut pikasemmi. Me ollaa oltu kipeit, he ova ollu kipeit, et näi se vaa menee, vuarotelle...

Villavaatet ylle, ja lelut leviäks. Heh! Sillähä se ain alkaa, näi talvisi. Kesäl sit miätitää, et mite sais oloo vilvotettuu, ennemminki. Eikä noist legoist, duploist voittajaa ol viäl löytyny.

Arto huamas nää auringon tekemät varjot, toine pukuhuanee ovel...

... ja toine veski ovel. Sattu siihe Pyrynki varjo sit samaha syssyhy. On se aurinko vaa ihan kiva juttu! Ainaki näi talvisi.

Sikku Arto nukku päikkäreit, kysysi Nipalt, et leivotaanks marjapiirakkaa vai tehräänks kasvijuttui, ja Nipa valitti kasvit. Eiku köökim pöyräl paperii suajaks, multa esil ja kippot kappot. Sit koulittii taimet isomppii purkkeihi. Nipa ol taitava purkkie mullantäyttäjä ja kastelija, ja tarkkaan katto, mite ne kasvit siihe sit laitettii. Sai viäl sumutel vet sit tonne minikasvarihi, mikä vauhril täyttyy. On kyl nii kiinnostunu näist kasvihommist, vaikkei itte kasveist nii välitäkkää, et niitte hoitamine o silti kivaa. Orottaa jo, et pääsee kasvihuaneel ulkon auttamaa, muistaa viime kesän hyvi.

Ku Arto taas on kiinnostunu kasveist enempi, ku niitte hoitamisist varsinaiseste. Heh! Tänki nupun huamas mun pelakuus, ku ihasteli kasvei: "kukka, kukka, kukka, lehti, kukka, rumppu"... =) Kesä tulee!

Täst lährettii pihailus: kasa lunt...

... ja koht siäl ol penkit ja "makkari", vähä tuulensuajakasoi pääl. Lumi ol päält sulaa ja mössöö, alt höttöö. Tähä palattii viikollopu aikan mont kerttaa.

Tosa lappioires lunt ja roudates sitä muuvaltki, huamas kyl, ettei omakaa kunto iha kohrillas viäl ollu. Saattii välipala hoirettuu alt (köyhät ritarit ja kaakao - maistuvakki hyvält ulkoilun jälkkee), ja sit mää olinki jo iha sippi. Alko silmäluamet painamaa oikkee kunnol, etten tahtonu millää pyssyy hereil. Eiku vaari paikal olemaa poikie kans hetki, et mummu sai soffal ottaa vartin tirsat. Sit alko elämä taas palat kroppaha. Seuraavil ulkoilul osasinki ottaaj jo vähä rauhallisemmi.

Mummun miniboxiki ol välil kiinnostava. Em muist onks sisustaa muutettu viime kattomisej jälkkee, mut tarkkaan pojat huamas, et on takkaa ja kelloo, koiraa ja kissaa, ja oviki. Sit miättivä, et onks se ulko-ovi vai onks tää joku huane isommas talos. Et miks se ovi on KII? Akkunast näkkee ulos ja siälläki on talvi, ku puut ova huurtees. Ja kaikkee. On näit nii ihana seurat!

Tää yks lämpimän piretty patteri, mikä o talven ollu pääl, ol ny käytännös ainoo paikka, misä saaraa kuivattuu noppeemmi näit ulkovaatteit. Kissojenki lempipaikka, tiätty. =)

Sit linnaha tul liukumäki. Onpa muute ollu ihana keli olla ulkon, vaiks toi pohjoistuuli onki kylmä ollu. Plussal om menny joka päivä, aamupakkastej jälkkee.

Vähä pyykkihualtooki tehty. Pyry ei kyl siit välittäny mittää. Sikeeste untem mail. Nii luattavaisin nää otukset kyl ova, etteivä poikie vauhrikkaastkaa eestaas menost viärest ol moksiskaa.

Sit ehrittii viäl rakentamaa rappuset linnaha, mist pääs helpommi liukumäkehe kiipustamaha. Kyl ol vähä lyhkäsempiki liuku kiva, ku sen mäjen o iha itte tehny. Heh!

Siv viättii pojat kottii ja kotimatkal poikettii äänestämäs. Täl kerttaa ol (noh: TAAS!) kamalav vaikkia löytää ketä ääneistäisisis. Joku tyyppinä ol jees, mut sit tää häne pualue ol mul nou-nou, sikku mul ei ol varsinaiseste sitä oikkiaakaa pualuet olemassakaa (paitti ne nou-nout, mikkä ova selvii), ni tuntu vähä epätoivoselt löytääkkää sitä oikkiaa ehrokast. Mun äänestämät ehrokkaat ei koskaa ol päässy läpi; joo, eikä tälläkää kerttaa. Siit, meniks ääni oikkial pualueel, en kans ol varma. Jää nähtäväks.