Huh, mikä päivä eilä, mut ONNISTUTTII! <3 Tavote siis käyr pojan synttäreit juhlistamas ja takasi tulles napat heilt käytös ollu ruakailuryhmä mukkaa. Aamusti het peräkärri vuakraamaa, auton taa - ja menox.

Eiläseltää kyl jo esimakkuu saattii, et jottai ov vial, mut isäntä meinas, et tähänki saakka ollaa lisäämäl nestet pärjätty, ni kyl me yks Kosker reissu tehrää, "tost vaa". Paljo vaa jäährytinnestet ja varal vettäki mukkaa menoho. Kotipihal het eka täyttö.

Päästiinki 10-tiäl asti, ennenku ol pysähryttävä seuraavaks. Ja kyllähä sinne sit joka pysähryksel ainet upposki.

Ja viäl yks pyrährys/ täyttöpaikka, ennenku...

... peril oltti, ja taas auto huuti "janoos", et pit täyrentää jäährytinnestet. Huh-huh! Jos mä jännäsin, et päästääks me koskaa ees Koskel saakka, ni tosakohtaa voisin jo huakasta. Kirkon lähettyvil ku pojan tölli seisoo.

Mun koton tekemä kinkkupiirakka uunihi lämppeemää, valmis salaatti kyytipojaks, sualassii keksei, juustoi, pasteijoi, monttaalait herkkuu. Nam! Iha tul kaikkie massut täyttee. Siin samal ku saatii höpötel menemää. Tän pöytäryhmän viimene ateria siäl, ku pakattii se sit meil mukkaa, ku tehtii kottippäi lähtöö.

Siälähä se hianoste peräs tul, välil nii huamaamattomaste, et isäntä meinas unohtaa koko kärrin olemasolon, ku vaihrettiiv vähä kappiammil ja kiamurtelevimmil teil (ei haluttu jäär jumihi noihi vilkkaampie teittev varsil, saatika ohikulkutiäl auton kans, jos olis matka kokonas tyssänny). Teitte kuntoo ei kyl voi kehuu, ei niim minkää osuure, mitä ajettii. :( Suamen tiäverkosto senku rapistuu vaa, surullist! Hätäpaikkauksii, ja hyvi ohutta uut pinnotet, mikä kuappastuu melkose äkkii vilkkail teil, sillee hyvi lähinäköseste, tehrääv vaa.

Kottitulles pysähryttii niim mont kerttaa, tiheneväs määrin, et menin jo laskuiski sekasi. Olisisis pitäny muistaa ottaa valokuva joka kerrast, mut muutamilt ev vaa toimertunu.

Ja sit pit käyr hualtikselt ostamas lissää nesteit, mont litraa jäährytysnestet ja käviv viäl vesikeppuuki vessas täyttämäs, et jos sitäki pittää hätäpäissämme taas käyttää, ettei moottorii sentäs hajotet autost.

Ja niim me vaa sit pysährelttii...

... pysährelttii...

... ja pysährelttii... Monem monituist kerttaa. Huh!

Mut päästiihä me kottis saakka. Kannettii vanha heppone pöytäryhmä poijes ja meil uus tilal. On se vaa hiano! <3 

Täsäkohtaa siv vast oikeest huakastii helpotuksest. Oletetaa, ettei täl kipasul autoo lopulliseste hajotettu. Isäntä soitteli korjaamol ja nyssit on auto käyttökiallos, kunnes ens viikol heil o aikaa sitä kattoo. Toivotaa, ettei olisisis mikkä järkkykallis juttu! 

Tän takii kokeillaa, josko Karkki suastuis olemaa meijä apuauton täsä lähitianoil (et ainaski kaupas päästäis käymähä), ku kauvemmas senkää kans ei uskalla lähtee. Siihe jäi viime vuare bensat ilmam mittää suaja-aineit sisäl, mikä ei tee hyvää, ja ol viime kesänki jo sellast vaivaa, ettei tahtonu lämpimän enää käynnistyy ilma mäkistarttii. Et seki siis orottais jottai hualtoo, ennenku mittää piremppää matkaa (yli 10 km, heh) tehräis. Se vast "kiva", jos molemmat autot olisisiva jossai oman pihan ulkopualel käyttökelvottoman... Kuplaa ny ei tykkäis varsitenkaa mihinkää tiäv varttehe jättää valvomat. Kauhistuttava ajatuski!