Mite sattusisinki olemaa eilä takaterassil, ku huamasin kaks koiraa juaksemas autojem peräs tosa Kaitaraistentiäl. Vaarallist "leikkii". Siit sit houkuttelin heittit meijä takapihan koira-aitauksehe. Tuliva ihmeen kiltistekki, ja kilttei kyl olivakki. Nuarii kastroimattomii uroksii. Hurrrja jano vaa.

Hetki men, ku tutkisisiva, misä ny ova, löysivä kaik Islan pallopiilot, ja vähä jyystivä ruahooki siin ohimenne.

Siv vähä lissää vet, ja kävivä pyytämäs rapsutuksii. Isla ol sisäl, mut en iha kehrannu suaraa pihal ottaakkaa, ettei tul kränää omal reviiril tulleist tunkeilijoist. Näät ku melkose yllättäi tähä tupsahtiva.

Mut eihä me voitu pihalkaa ilmav varjoo täyres aurinkompaisteeskaa kauvaa olla, ni kävin laittamas Islan häkkihi, kurkin et katit ova jossai poijes olkkarist, ja otin pojat sisäl. Valla ihanii kyl. Kävivä morjestamas Islan (joka tais hämmästyy ittekki niim paljo, ettei ees haukkunu!), ja näytin viaraililjoil misä sisäl juamakeppu löytyy. Sit Isla sai tulla häkist, eikä siin mittää ongelmanpoikastakkaa tullu.

Yritin samal puhelimel laittaa eri ryhmihi viästii, et jos joku kaipailee koirii, ni meilt löytyy, ja siv viäl Turun löytöeläintalohonki yhteyt.

Islan iltapäivälenkkiaikaki tul - ja men. Ni menttii sit uurestas myähemmi pihal hetkeks. Vaiks eihä Isla kyl tonne pisui isomppii asioit pakkaa tekemää ennenku o tosi iso hätä. Mut saipaha vähä rynnistel ympäri pihaa kavereitte kans. Enste mustan koirulin kans, sit tää jämähti johonki ruahopuskaha mussottamaha ja ruskee sit jatko. Islal ol nii hauskaa!

Siit sit taas siirryttii sisäl, ni eiks nää kaik kolme pistäny pötköllee. Jo ol päikkäri aika sit kirmailujej jälkkee. =)

Pyry tul jo toho soffan taa uteliaisuuttas kurkkimaa, et mitä nää uuret otukset oikkee ova. Ja Nipsu tais olla saunas piilos sen ajan, ku viaraat koirat ol meil.

Ei se Islakaa jaksanu sen kummemmi sit hereil pyssyy - ku eivä muukkaa. =D

Ja hyvi tottelevaissii poikii kyl. Vaikkei ollukkaa nimist tiatoo, eikä yhtää mittää heijä kotikäskyist, tai et onks niit ees. Hah! Hyvi ol kummiski peruskoulutettui tapauksii. Isäntä vaa meinas jossaikohti, et "hämmästyttävä hyvi nää oppiva ne sun säännöt!" ;) Joo, siis ku isäntä läht grillii sytyttelemää takaoven kaut, ja sanosin koiral, et "ei mene", "odota", ni hianoste hää orotti. Isomp makas lattial, eikä korvias lotkauttanu. Sama ku yks ovi ol ravollas, ja toine meinas, et kurkkaampa tänne, ni riitti, et mä soffalt sanosisi, et "ei mene". Nii, ja köökis ku isäntä touhus ruakkaa, ni isomp ol ruakapöytää vaste kattomas, et mitä touhutaa, ni sanosisi, et "alas", ni sej jälkkee ei ees yrittäny sinne enää.

Lopult sit omistajaki löyty ja sai napattuu kotimatkal töist tullessas koirat mukkaas. Iha tul kyl taas sellane olo, et meil o täl hetkel liijav vähä koirii... Isla tarttis kyl sen kaverin, oman kokkoses, et sais parhaite leikeist ilot irti. Mukku...

Joo, tollaset karkureissut voi suruks omistajallekki muuttuu, varsinki ku näyttää silt, et koirat ova noi kovi autoist kiinnostunu, mut loppu hyvi, kaik hyvi! <3