Ny sattu viikollopul varmaa kaik muut säät, muttei sentäs pakkane. Aurinkoo ja lämpöö, saret, enempi tai vähempi, pilvii ja viileempää, tuult ja tyynt. Mut ehrittii me silti lapsellaste kans ulkoilemaha, ja vähä reissaamaanki.

Vaari nikkaroi herneil tukee, ja pojat kävivä vähä kattoma, et mitä siit tulee. Toivottavaste se toimii. Ei ol täl kerttaa pystyversio (ei tuulet haittaa), mut vaakaa. Ja tarkotus siis pittää vaa kasvusto irti mullast, ni tulisisis vähempi vaurioit, ku herneet kasvava kasvilavas tänä kesän (aikasemmi parvekelaatikois).

Sevverti viileeks sisätilaki saatu, et pojat tarkeniva taas leikkii majaa - villapeiton al ei oikkee kuumal viihrytä. ;) Pyryki halus majaleikkihi mukkaa. "Kiva kolo"!

Sit tehtii paperihattui, ku pikkuveikka veteli päivätirsoi. Sellast helppoo ja halpaa kivaa! Nipa oppii nää jutut tosi helposte! Ja sit ol veljelki pari vaihtoehtoo, tek piänemppii pehmoillekki, ja sit oliva palomiähii ja merirosvoi ja mitähä viäl, ku veikka heräs. <3

Niilo tykkää kanoist, ni käyttii sit Mynämäjel, Lehväkahvilas visiitil, misä o erilaissii kanoi, kukkoi ja hanhii unohtamati. Arto ei halunnu ny lähtee, jäi mialuuste vaarin kans kotimiäheks.

Kanoi ol valkosest, harmaast, sekavärisest, iham mustaha. Pikkuruisest, keskikokkoste kaut tosi isoihi. Ol kyl jännää!

Hanhie kans ol yks valkone kana (tai muut oliva piilos, ei voi ihav varma olla), ja kukkoje kiakumistel lisäks kuulu piänt potpotust. Niilo tykkäs kovaste, ja sano reissum päätteeks, et "ens kerral otetaa kyl Arto mukkaa!". :)

Enne lähtöö syättii vähä pullaa, mehuu/kaffet, ja otettii vähä herkkuu kyytii, et kotiväkiki sai suut makkiaks. Kyl tual vaa täytyy uurestas käyr! Ja tosiaa: Artoki mukkaa!

Teltta ov viäläki kova sana, eikä hiakkistakaa olla unohrettu. Miätinnäs, et misähä meijä makuupussit oikkee ova, josko jo pojat uskaltautuisiva jokski yäks kesäl olemaa ulkon... Saa nährä. Mialuuste ei liija kuumaa, muttei vesisarettakaa, ni olisisis mukavammat oltavat, vaiks pittää ovi vaa ötökkäsuajan, et näkkee ulos. Voi mitä muistoi täst tul, vaiks itte taisin ol kouluikkäne ekoina telttaöinä. Meillähä ol sellane kaari/tunneliteltta (mikähä sen oikkee nimi liäneekää) mökkinäki aikanas.

Pihal tiätty hoirettii kasvareittei ovii ja luukkui kii ja auk, kasteltii tarvittaes, ja sensellast. Käyttii poimimas vähä kukkassiiki, ku Islan kans lenkkii tehtii. On tääl viäl sentää pikkupaikkoi muutaki ku koiramputkee, vaiks se tuntuu syävä joka paikan nykyäs.

Siv viäl eilä tehtii vähä pullii Nipan kans, Arton päikkäriaikan. Vanhemmat oliva tulos sit pojat taas kotti hakemaa, ni ol vähä jottain tarjottavaa. Välil Niilo tykkää tehrä jottai, välil haluu vaa kattella. Ny ol tekemisem meininkii. <3 Ja karvaset kamut tiätty sit toiveajattelemas, et heillekki jottai riittäisisis.

Ja näit kurkkuiha ollaa sit jo saatu pitkän aikaa. Vähintäs joka toinem päivä tulee lissää. Arto tykkää näis vettää iha tollasenas välipalakski, niinku vaariki tekkee. Mikäs ihme, ku ova ihav valtavan hyväm makussii! Toisin ku viime vuan kasvus ollu kiinalaine käärme, mikä ol tosi kitkerää ja katkeraa, ettei niit oikkee ollu hölskykurkuikskaa. Siitähä opin, et vähintäs kaht laatuu kannattaa kasvattaa, ja nyt o sit 'Passandraa' F1 ja 'Baby' F1 - molemmat herkkuu! 

Viikolloppu ol iha saman pitune, ku monet muukki viikolloput aikasemmi, pe-su, kaks yät, mut jotenki tuntu, et ny saattii paljo enemp aikaseks, mitä usseeste. Ehkä toi piän keikaus mummu-vaarilan ulkopualel tek sen tunteen? Mut aiva ihana viikolloppu oliki! <3