torstai, 14. maaliskuu 2024

Jaahas

En tiär, mut ton äkkinäise ylimmääräse pakkotauo aikan käyny pelästys jotenki ny ov vaikuttanu kovaste tähä intoho kirjotel mittää. Siv viäl samas syssys mum puhelime kamera o alkanu ottamaa tosi rakeisii kuvii, ni ei niistäkää oikkee saa mittää inspiraatioo. Kevätmasis (mitä mul ei ol ikänäs enne ollu, ku kevät o yleensä mun lempivuareaikaa kaikkine siämen- ja multatouhuines, kesäsuunnitelmines...) vissii pääl.

Toivottavaste Sul on tää lopputalve/alkukevään aika sujunu mua paremmi! <3

tiistai, 20. helmikuu 2024

Pääosi kissamaist olemist

Hiihtolomahoitoho tosiaa saatii pojam perheen kissat, Mini ja Möllikkä. <3 Oikkee mukavaa puuhaa. Ja omat katit valvottuna menos mukan. Ilman tappeluit yhä mennää, vaik viäl Mini-vanhus toisil sähiseeki, jos kattoo, et tuleva liijal liki (paitti ruaka-aikan, sinne kippol mennää kyl mukkaa, eikä toisii huamatakka, heh).

a1.jpg

Toimisto tuntuu olevav viäläki se "oma" paras paikka Möllil ja Minil. Mitä nyv välil tutustutaa yläkerram muihinki paikkoihi, ku ovi on auki. Alakerttaha ei kumpikaa ol viäl ees meinannu mennä. 

a2.jpg

Ja Islan ylhääl olles, eivä haluu huaneest poijes lainkka. Tai siis "haluuva", mut eivä uskalla, ku koira "vahtii" ovev viäres (ei ol siis koiral sallittu huane, toi). Möllikkä välil selväste ihmettelee, et mite nää meijä omat katit tosta -ihan noiv vaa- uskaltava mennä ohitte...

a3.jpg

Mini kummastelee mun töitten tekkoo, ku en päästä sillo pöyräl, eikä sylihinkää oikkee mahru. Akkunast näkkee ulos, mut eihä siäl viäl oikkee tahro olla mittää kattomist: puit ja lunt. Ei lintui, ei pupussii, ei kettussii... "Tylsää!"

a4.jpg

Kyl näitten kans vaa nii kiva on touhut! Mä ehrottomaste oon enemp kissa- ku koiraihmine, vaiks eläimist yleisestikki ottae tykkään kovaste. Mut ihanaa, et meil ON koira, kummiski! <3 Isla-häsläki ossaa jossaikohti oikeeste käyttäytyy hianoste, yllättäe. ;)

a5.jpg

Jos oon koton leikkiny kissojen kans, ni kipasin sit vanhustenki kissaa, Vilperttii, leikittämäs. <3 "Koukkusin" lipaston alt isom pinon sinne piiloho menneit palloi, ja ny riittää taas "pöyhittävää" hetkeks aikkaa.

a6.jpg

Isäntä ojjo iha entiselläs, sai ajoluvanki takasi täsä, et mää en enää ol nii kii hänem menois (joit onki ton aivoverevvuato-operaatioj jälkkee iha kiitettäväste), mut mun omat jalkaonkelmat vaa sekä jatkuu, et tulee uussii. Nestettähä mul o kertyny nilkkoihi ja ranteisii koko mun aikuisikäni helposte. Sain siihe hyvin tepsivän lääkkeenki, mut nysse tuntuu, ettei enää toimi. Ny aamusi tilanne on iha hyvä, mut iltapäivän aikan alkaa nestet kertymähä ja sit toi oikkia jalka särkee. Vasemma jalampohjan pattikaa ei ol hävinny mihinkää, mut nysse ei särje, sentäs. Et jottai hyvää siin.

Otin lääkärihi yhteyksii, ja ens viiko torstaiseks sain ajan, et kattotaa homma. Olisisiskos se ultran paikka (patti)? Pitääks sit lääket vaihtaa, et pääsisis noist turvotuksist, vai mitä tehrää?

sunnuntai, 11. helmikuu 2024

Lasten kans olemist, ja äänestyst

Erillaine päivä tänäpe, ku saatii aamust plikka poikie kans tänne laskiaissunnuntain viattoho. <3 Tuliva äänestyspaikan kaut, eikä ollu kuulemma mittää ruuhkaa. Ei ny sunnuntai aamust moni jaksa "turhan" aikasi liikkeel lähtee. Ha! Tehtii ruakkaa ja sit poika tul heijä kissojen kans, et ova ny tovin meil hoiros. 

c1.jpg

Kissat saa nyssit vallata toimistohuaneen, ja tilanteem mukkaa katotaa, mite yhteiselo sujuu, jos ovi jossainkohti voiki ollaj jo auki. Mittää isomppii riskei ei kyl asiat ny otet. Mölli ja Nipsu ovaj jo aiemmi tavannu ja hyvi toimehe keskenäs tullu, mut Mini o hällekki uus tuttavuus, kute Möllil meijä Pyry, et ny o aikas mont muuttuvaa tekijää. Ja siin kaikes sit mukan ain Islaki "häsläämäs".

c3.jpg

Pitihä se huane sit käyr läpitte ja kattoo, mitä mistäki löytyy. Ny o koppei siäl tääl, vessaki löyty (ja hyväksytyks torettu), lämpimät ja pehmoset paikat löyretty, vettä lipsutettu ja ruakaaki kelputettu.

c2.jpg

Mölli tykkää loikoil omas kopis. On tuttu ja turvalline paikka.

c4.jpg

Mut tokiha sitä täytyy kopin ulkopualistki paikkaa vähä tutkii. Parvee ei ol kumpikaa (viäl) löytäny, et saa nährä. Viimeks meil ol veljen kissa, joka tais melkose noppiastekki löytää ittes huaneen korkeuksist. =) Kyl nääki taatuste sev viäl täsä keksivä.

Ja ku torppa hiljeni, käytii isännän kans viäl äänestämäs. Ei ollu ruuhkaa, vaiks sitä vähä pelättii. Meijä alkuperäne aatos ol, et mennää vähä enne paikan sulkeutumist, ettei sillo olisisis enää liikaa väkee liikkeel, mut sikku alko ol sellane olo, et mitäs jos päikkärit napsasis... Ei kyl olis sej jälkkee enää jaksettu lähtee mihinkää. Eli heti poijes alt, ni ei tartte miättii asiaa enemppää. Nys sit vaa orotellaa ääntellaskum päättymist.

tiistai, 6. helmikuu 2024

Tilannepäivityst

Uus (?) kuukaus alko monemmoisil touhuil. Erillaissii tsekkei isännä osalt, et on kontrollii, kuntoutustsekkii, tt-kuvaust, apteekkireissui... Sit meijä muut jutut pääl (konttoris käväsyt, kauppa-asiat...), ja tiätty mun om mentävä ain mukkaa, ku hänel o ajokialto pääl. Kaik varmaste kyl hyvält näyttää, ku toine ojjo iha oma vanha ittes, kummiski. Pää toimii, kroppa toimii. <3 Tairetaa tästäki selvit vaa peljästyksel, niinku aikanas häne syränkohtauksestaski. Must tuntuu, et mä oon asioist enempi "rikki", mitä hän itte. Toisaalt hyvä näinkippäi, eihä se häne oloos mitenkää auttais, et jäis pelkäämää oloo ja eloo.

Oma jalkaki viäl vaivaa, vaikkei ny nii kippee olekkaa, ku ennen kipulääkitykse alottamist. Patti on ja pyssyy, ja tuntuu lähinnä puutuneelt kävelles. Enempie kävelyitte jälkkee iltasi alkaa vähä jomottelemaha, mut yän aikan rauhottuu sit taas. Mum miälest patti ei kummiskaa itte ol muuttunu miksikää, et siäl se vaa o. Et vaiks toivoo sopis sem poijesmenost, ni ei se kovi torennäköst ol. Enkä voi neljää viikkoo kauvemppaa tätä kipulääkityst jatkaa, ni... jottan tairetaa tarvit ytympii toimempiteit. Jollei tilanne täl viikol men kokonas poijes, ni ens viikol täytyy ottaa yhteyksii omaolon kaut taas, et olisisiskos se sittenki sen ultran paikka... 

Vaiks täsä nyv viäl o jokussii päivii välis, sentäs.

torstai, 1. helmikuu 2024

Jalkajuttuu

Ny en ot enää kuvaa, säästän teit. ;) Mut joo, sain just alotettuu puuron syäntii, ku soitto lääkärilt tul. Olinki jo hetken kulkenu luuri käres ympäriis, vessaski, ku en oikkee osannu ryhtyy mihinkää järkeväänkää. Lopult siis söin KYLMÄÄ puuroo. Hah! Koskas se lääkäri osaisisis soittaa ittel, potilaal, parhaimpaha aikaha?

Röntgen näytti oleva "siisti", eli ei murtumii, vähä kulumaa isovarppaan sivus, mikä o ikähä nähre iha normaalii, eikä se mua mitenkää ol vaivannu. Normaalii enemmä kalkkeumaa kantapääs, mikä on torettukki jo aikasemmi, noitte mun akillesonkelmie tutkimuksis, sehä om mul siis molemmis jalois. Ei taivu, ei. Mut se ei viäl selittäny tätä nykyst vaivaa.

Ei näy viarasesinet, eikä mittää mustumaa pehmytkuroksis, vaiks joku rasvapatin tyyppine juttu ei röntgenis kyl näykkää, se vaatis ultran. Meinas, et jollei itte olisis tuntenu sitä pattii, ni kuviem perusteel olisisisis voinu väittää, ettei mittää sellast ees oo. Huakaus sentäs!

Mut ennen ultraa kokeillaa viäl vähä raskaampaa tulehruskipulääkekuurii ja noit ihol levitettävii lihasrelaksanttei, et jos näist olisisis apui. Ku Panadolil ei ainakaa ollu mittää vaikutust. Apteekkireissu siis, ku laittaa sinne reseptit. Pittää kaivaa auto taas yäl sataneel lumen alt liikkeel. Nii, ja täytyy varmistaa, et onha toi meijä apteekki ees auki nykku noit lakkoi o... En lähre kyl mihinkää kauvemmas tän takii...

Jos tilanne ei parane viikkoho seittemä mennes, tai jos menee huanomppaa suuntaha, ni omaolon kaut taas yhteys, ni laittava sen ultralähetteen. Ei tartte sen takii varat erillist lääkärikäyntii (huh). Toivottavaste tää nyssit MENIS "ittelläs" ohitte, ku jos joutuu leikkauksehe, ni SIIN sit on kans pitkä toipumisaika, ja jalkoihi koskemine diabeetikon kysees olle, o ain tiätyllaine isompi riski kummiski. Jotenki KAMALA ajatus!

Mut eihä täst elämäst näinkää mittää tul, jos patti ei hävii minnekkää. Onha toi ny vähä paremp ny, ku vertaa maanantaisehe, et mustelma alkaa olla poijes, vaiks se eiläv viäl lääkäris näkyki. Ja ku astun ny pääosin jalan pikkuvarvas-kyljel, ettei patti osusisis lattiaha, ni sellane "yleis"kipu om poijes. Maanantain ku jomotteli, vaikkei jalka osunu lattiahankaa. Astues yhä tuntuu, ku olisis joku terävä sorankikkara jalan al. Väärä astelu sit rasittaa ny molemppii nilkkoi ja oikkian jalan ulkoreisi kans huutaa hoosiannaa, et kyl tää olo ja elo ny kremppaselt tuntuu.

Rappuset on ne kaikkeiv vaikkeimmat paikat, ku siin ei oikkee kykene menee sivuttaisel askeleel. Mut tätähä nyssit tää elo o. Mittää ei siis ol selvinny, mut uussii keinoi kokeillaa.