Haa, oliha se Isämpäiväki. Ev vaa saanu ajois päivityst, ku jotenki tuntu olevam puuhii muutonki. Samal viätettii kyl synttäreitäki, ku isän juhlat osuva ain tähä samaha ajankohtaha (kumma juttu!).
Tein kotijuustoo pari kipalet enne juhlii. Hankittii aineet kahtehe, ku yleensä se eka satsi ei ol lähteny herottumaha. Mut ny onnistu molemmat.
Ihan kiva, ni saatii antaa toine sit vanhemmil kottiviämisin, ku syättii toist juhla-aterial. Sualasuuski men täl kerttaa nappihi, vaiks ain se vähä jännittää. Pelkää, et laittaa liikaa, ja sit se laitettu valuuki nesteem mukan poijes...
Pääkokkinaha toimi isäntä, tiätty. Mä sit apulaisen siivoilin, keitin kanamunat, tein vihersalaatin, jälkkäriks herelmäsalaattii, mitä pysty tekemää aamul valmiiks. Lährin hakemaa vanhukset kottootas ja sit...
... kippisteltii isämpäivän ja isän synttärie kunniaks ennenku lährin pöytää kattamaa.
Tavallist ruakka, et varmaste kans tulee syättyy: kanamunal täytettyy mureket, keitettyi perunoit, ruskeekastiket, salaattii, kotijuustoo. Turvallist ja massuu täyttävää.
Hetki lasketettii massui olkkaris ennenku laiti jälkkäripöytää esil. Se herelmäsalaatti, ja siv viäl vanhuste tuamii herkkui: unelmatorttuu ja nuarimma veljen itte tekemää ihanaa suussulavaa suklaakakkuu.
Tassuttajat tiätty menos mukan, vaikkei näist iha ain tul kuvii otettuukaa. Sit taas kuskasin vanhukset takasi kotti.
Ol ihan kiva päivä, mut kyl mä sit olin iha loppu taas loppupäivän (ja eilisenki viäl). Kyl nää puuhat tuntuu ottava korkojen kans ain menot ja meininkit takasi, vaikkei mittää oikkeest fyysisest raskast teekkää. Ny orottelev viäläki vaa sitä aikaa, et toi tyroksiinin annoslisäys alkais puremaa ja alkais olotila paranemaa. Jouluu kohti mennää kummiski, enkä ol saanu mittää aikaseks lahjojenkaa suhtee. Oon TOSI pahaste jälkijunas jo. Noh, koronaki voi tehrä juttui viäl, et mittää isomppii suunnitelmiikaa ol pystytty tekemää, muutenkaa.
Kommentit