Tul ystävän kans puheeks täsä, et mite sitä pystyy itte vaikuttamaha omii ajatuksii ja sitäkautta tunteisiinki. 

Mä jäin vähä "vajaal" asian kans, ku oon henkilökohtaseste kokenu, et jos yritän liikaa esimerkiks positiivisuut (hampaat irves), ni mun stressikäyrä vaa nousee ja nousee, ärsytyskynnys laskee ja siit tulee lopult vaa katastrofi.

Sanotaa, et aattele positiiviseste, hymyile, vaiks maailma potkis päähä. Älä aattele, et "ei hättää!", vaa miäti: "kaik o hyvi!" - ei siis negatiivissii sanoi "ei", "älä". Mua taas jurmuu jo toi aatos, et sanotaa "kaik hyvi", ku kerta asiat ny ei ain vaa OO hyvi. Tai et sanotaa, esimerkiks just kualeman kiälel oleval, tai häne läheiselles, et "kaik o hyvi"... Miks kummas näi sanotaa, ku kaik TIÄTÄÄ jo, et kaik EI oo hyvi? Mun aivot vaa reppee moisest.

Toki sitä o elämäs niit huanoi hetkii, ja sit ne paremmatki hetket ehkä huamaa paremmi, mut ei näist mum miälest silti tartte ittel (tai muil) valehrel. 

Pirän kyl tärkeen sitä, et huamaa elämäs niit positiivissiiki asioit, ittel tullu tavaks kirjat ylös joka päiväst vähintäs kolme positiivist asiaa ennenku meen nukkumaha. Ku aikanas alotin (yhrel positiivisel asial), tuntu seki välil vaikkialt (ku ol hankala elämävvaihre menos), mut sittemmi helpottu ja nykyää voisis varmaa tulla reippaaste enemmänki, mut ne kolme päällimmäist kirjaan ylös. Ei tää kyl sinänsä mun elämähä tai sen laatuhu, tai mun asenteisii ol mitenkää vaikuttanu. Mum miälest. Erelles harmittaa ihan ne samat asiat ku ennenki. ;)

Ystävä meinas, et hänel o yks ajatus kerrallas, mitä ehkä miättii. Mikä om mum miälest ihav valtavan outoo, ku mun omas pääs ajatuksii om mont kymment eri kerroksis. On niit, mihi mä voin vaikuttaa, ja ne ovakki päällimmäisen, mut sit iha samal kerttaa siäl taustal ov vaiks kuip paljo muut (iha liittye johonki vaiks menneisyyre juttuihi, just ny näkyvii/ kuuluvii asioihi, omas elämäs muuto olevii asioihi, unihi liittyvii tai IHAM MIHIV VAA, mut PALJO), mikkä vaa tulee ja menee iha nii, etten pysty mittää niil tekemää. Eikä tahro mistää lankast saar kiines, hyvä jos välil siit kaikkei selkeimmäst ees. 

Ja siv vastapainoks välil tulee sellassii ihan täysi "hiljassii" hetkii, yleensä just sillo, kun TARTTIS ajatella jottai. Menee aivot iha lukkoho. Ekaks sekametelisoppa, sit täys plankko. Hmmm. Kehitä tosa sit niit tunteit ajatuksev voimal positiivisemmiks.

Onnistuuks se sult?