Täsä siis on taas satanu. Nii lissää lunt ku vettäki. Hiiskati liukast joka paikas. Eilä ol meijä lähettyvil hakkuunkeruunäytös hevosvoimin, mist sain vinkkii ystävält (KIITOS, Maritta!), ku ol jääny lehrest moine huamaamat - ja pakkoha sin sit ol mennä vähä kattomaa, vaiks töitäki olis yllin kylli. Nappasi Mimim mukkaa. Tällast jälkee ol tiäv viäres ekas keruupaikas, mist ohitte menttii.
Tähä tiäv varttee keräsivä sit ne puurrunkot kuljetust varte, orottamaa. Väkkee ol kerääntyny kovasti kattomaa, vaiks esitys oliki keskel viikkoo ja keskel päivää. ;)
Melkose piänel säteel näät heppat saiva kärryt kääntymää. Vähä kuski huiskuttel ihmissii vaa poijes alt. =D
Kuutise astet lämmint, vet sato ja heppat oikkee höyrysivä. Mut olivak kyl kauniitaki. Ova Ruatsin Ardennereit, kuulemma, oivii tyäheppoi.
Eipähä ollu hiest hevoset ainaskaa märkkii, täl kerttaa. Eiväkkä olleet ympäril häärivist ihmisistäkää moksiskaa.
Ja sinne sit mennä porskutteliva mettähä. Hevoset säästävä mettäpohjaa kovaste, verrattun näihi koneisii, mikkä saava kaameet jälkee mettis aikaseks.
Yleisö sit kutsuttii mettäm pualel kans. Siäl on nuatio palamas ja nokikaffepannu porisemas. Mehuu ja pullaaki tarjol, kaffen lisäks. Se oliki ihav valla yllätys. Vaiks me jätettii kyl näät tarjoilut välist Mimin kaa, ku ei kauvaa ollu, ku just koton kaffet kittasin.
Heppat kärsivälliseste ettivä hyvää polkuu kärrilles...
... ja sikku se löyty se oikkia paikka, ni sit seistii kiltiste, kunnes ohjaaja sai taas ympärilt nappailtuu puit kärryhy.
Oltii Mimin kaa noi pualvälis mäkkee hevoskärryhy nähre ja kyllähä siäl ol alkanu porukka paikkojas mettästki löytämää.
Selkeet turvarajat ol nuatiol, et lapsekki saiva ite hajettuu mehuu ja pullaa.
Aikuiset saiva itte ottaa pannukaffet, kuka halus - ja sitä mukkaa sit tehtii lissää, ku se loppu. Kunno nokikaffet.
Oliha siäl yks toinenki koira, sakemanninpentu. Olis seki halunnu tuttavuut tehrä, niinku Mimiki, muttei annettu. Vähä liija häsä paikka, ku koko aja ympäril sattuu ja tapahtuu jottai ja ol paljo kaikil viarait ihmissii joka paikas. Piänt vinkumist enstealkuu, mut kyl se siit sit tasottu. Kumpiki tajus, et tää ei ol ny "sellane" paikka. Mimi ol kyl aikas rääpäle, ku ei tykkää kastumisest ja vet sato... Reppana.
Ku olin saanu tarpeeks kuvii räpsittyy, lährettii taas lompsimaa kottippäi. Onha näit puit siäl mettäs viäl aikas taval kerättäväks. Ja noit oksii ja latvuksii siv viäl myähemmäkski. Mettän olemus muuttu kyl melkoseste täl hakkuul.
Niinku museotiän sillanki ympärystä. Avaruut tul lissää iha hirmuste. Tarkottaa siis käytännös sitä, et etelätuuli soppii ny täj jälkkee meijä pihal entist paremmi.
Näät varotusmerkit tiäv viärel o täl viikol aiheuttanu koiril (lähinnä siis Kadil ja Mimil - Kissi ei ol tainnu ees moist merkkii huamatakkaa) muutamii kummastelui. Hauskaa o, ku jos tullaa merkim pualelt, mis näkyy toi kuvio, se ei ol lainkaa pelottava, mut jos tullaa takkaa (ku se on sil pualel tiät, tiätty, mist autot sen näkkee, oikkial liikenteem mukkaa), ni se täytyyki väistää joko kaukaa ojam pualelt, tai kulkie keskelt tiät. Ohituksej jälkkee sitä voi taas käyr haistelemas. Hassut!
Ja täsä viäl lehtikirjotus samast tapahtumast.
Ja mitäs täsä sit muut? Töit, töit ja töit, ja isäntäki o reissaillu Vaasas tälkerttaa. Nii ja tuliha sit tos valokuvakisaski päästyy kolmem parhaan joukkoho ja saatii palkkioks iso 7 kilon koirarruakasäkki. Vautsi vau! Kiitos tännekki, ketä kentiäs ol ollu mukan tykkäämäs meijä kuvaa!
Kommentit