Kipasisin Vettoris Nipsun kans, tehosterokotuksel. Seuraava vuaren pääst ja sej jälkkee kolmev vuarev välein.

Siäl sitä kopis killiteltii ja huamauteltii, et täm matkan olisisis voinu Nipsum miälest kokonas jättää välihi.

Meijä erel men valkone paimenkoira, mikä ryykäili joka paikkaha ja haukku mennessäs kovaste. Annettii sil enste tilaa ja rauha pääst ilmottautumisest ja asettumaha, ennenku mentii itte sisäl.

No, Nipsuha sit hiljeni kyl kummaste, vaiks tää paimenkoira jatko haukkumistas orotussalis nii, et käytävät raikusisiva. Koira istu iha paikallas, mut haukku silti jatkuvaa louskutustas isol ja miähekkääl äänel. Se kuulu oikkee hyvi mutkienki taa.

Siäl kissanurkkaukses sit ehrittii hippase aikaa istuksimaa, feromonipyyhe boxim pääl.

Kissoil, kissoje kuvii seinälki. Toisel pualel kissatilas o hianoi isoi taului, mut mahtaakoha täl uurel pualel kans joskus jossaikohti sellaset tulla? Iha toimiva tilaha tääki ol.

Rokotuksessaha ei kauvaa menny. Perustutkimus, syränäänet, tunnustelu, suu, korvat, ja sit rokotus. Nipsu ei tainnu sitä ees huamatakkaa, ku kaks ihmist rapsuttel menemää ja yks käsittel piikkii. Sit taas kassan kaut autol ja kotti. Kotimatkanki viäl Nipsu ol hiljaa. Iha tyytyväisen tul boxist ulos ja ol niinku ei olisisikaa missää käyny. <3