Ei mikkää kovi lämpöne päivä ol ollu, vaiks aurinko onki paistanu aamust iltaha. Kävelles kyl pysy lämpimän ja koiril tuntu tuleva lämmin, jopa kuumaki.
Vähä ojjo vihreet tual kaike ruskeen ja harmaan keskel, muttei viäl paljoo. Neki ruahot tuntuva koiriem miälest maistuva niimpal kovaste herkult, ettei mittää määrää. Lampait enää tarvit, ku meil o neljä varalammast. ;)
Koira haukku melkose raivokkaaste jossai aikas lähel, mut mittää ei nähty. Pit pysähtyy oikkee kattomaa, et onks joku irtokoira kentiäs liikkeel, mut tiäräs sit. Koirat ei kyl mitenkää hualissas ollu - muutaku siit, et mä jäin seisomaa keskel polkuu. ;)
Varjosemmil paikoil valkovuakot ol laittanu kukkas kii. Olivaj jo nukkumaha menos vissii.
Aurinkos oliva kukat auk. Täsä sulas sovus sini- ja valkovuakkoi. Siniset tosi näkyvä kuvas paljo huanommi, mitä oikeest luannos.
Vaihtelevaa. Tiän toisel pualel ol näi ruskiaa ja ankeet...
... ku toine pual vihers jo melkose kivastekki.
Ojas solis vesi kivaste, vaiks täytyy myäntää, et mä aikas taval kuvittelin sen, ku kuulo ei viäläkää ol tullu normaaliks lunssiej jälkkee. Kissi olis kovaste halunnu mennä tänne kahlaamaa.
Kottippäi suunnistettii sit kiälet pitkäl. Ikäänku kompassein. :)
Aika alkumatkast meit vastaan tul vanhemp naishenkilö nuarehkon rotikan kans. Ku näk meijät, käveli pikkasem matkaa pellol koiran kans. Siirty itte koiran taa, kumartu vähä ja höpötti siält koiral sit jottai. Koira ei kuunnellu yhtää, korvat sojottiva jäykäste ettippäi ja tuijotti Kadii pää vähä alakenos, hampaat näkyvil, häntä jäykäst heilue, tai paremminki vapiste. Melkose uhkaavas asennos. Mul ol neljä koiraa, jotka o opetettu olemaa muv vasemmal pualel, ku ajoteit yleisimmi kuljetaa, eli sopivaste siäl, misä tää täti siis ol oman koiras takan. Rotikan elekiäli ol nii uhkaava, et jopa meijä kaikkein välinpitämättömin toisist koirist oleva Kyösti jäi tuijottamaa toist takasi, vaiks pyrkiki pysymää toiste takan. Sikku oltii iha kohral rotikka tek hyäkkäykse ja ärähti, mihi sit meijä Kadi ja Mimi räjähtivä takas. Täti kyl tiäs tän reaktion, ku osas ottaa hyvi vastaa. Me mentii ohi, eikä siin mittää. Mut mentii vaa vähäm matkaa. Sit pysähryin ja pyysin koirat mun taa, misä nää olivakki iha ok. Rotikka ol viäläki ärisemäs, vaikkei enää täyttä häkää rähjännykkää.
Kysyin tätilt, et saanks mä antaa piäne vinkin, mikä vois jatkos helpottaa. Ja hän meinas, et toki. Mä siihe, et ainaki kannattaa kokeil, mitä tapahtuu, ku vastaavas tilantees hän meniski sil pualel tiät, et koiril olis mahrollisimma pitkä matka toisies välis ja ulkoiluttajat olis siin välis, ja et häm pyrkis estämää sen katsekontaktin, mink häne koiras ny selväst otti jo pitkält matkalt. Ei välttämät olis meijä piänist koirist ollu moksiskaa, mut sakemanni ol uhka. Meinasin, et koiril o helpomp ohittaa toises, jos tilaa o enemp ja varsinki jos se oma ihmine o ikäänku kilpen siin välis. Nameiki saa käyttää, jos namit maistuu. No, namei hänel ei ollu, mut kysyin, et haluaaks hän kokeil ohitust uurestas vähä eri taval. Meinas, et eihä siin ainakaa hävii mittää.
Käytännös siin men sit nii, et he pysysivä paikoillas siäl pellom pualel, ku me tultii ny toisest suunnast, eli ny selväste mä olin omie koirie eres ja täti muutti paikkas oman koiras ettee. Yrittihä tää sit vähä kuikuil siält tätin takkaa, mut hyvi men ohitus näi. Selväste koiral ol opetettu istu-käsky. Kellekkää ei tullu liija uhkaavaks tilanne, ku kukaa ei päässy tuijotuskilpailuu pitämää, vaiks täti ny vähä "tanssimaa" joutuki.
Kerra viäl mentii ohitte toisee suuntaha ja täti meinas, et täähä men tosi hyvi. Hän ei ol uskaltanu aikasemmi mennä koiran ettee, ku hän o aatellu, et jos se siin tilantees lähtee hyäkkäämää, ni hänel ei ol tarpeeks pitoo. Takan olles ku voi käytännös nojat taakseppäi, ni se o helpomp, mut jos koira hyäkkää, ni sittehä siin itte jää taakse joka tapaukses ja tilanne o lopult iha sama. Kunha pitää remmin käres nii ettei se lipsahra irti. Joku isompkokkone koira o rotikan kimppuhu käyny kuulemma sen pentuaikan ja sej jälkkee se o tätä tehny, et jää tuijottamaa ja ohittemennes sit hyäkkää. Kiines ast ei ol koskaa päässy, et ei tiänny kävisiks koira oikeest kii, vai mitä. Osa näist räyhääjist ku lopultas ei kuitenkaa ol nii aggressiivissii, et puremaa/tappelemaa yltyisisivä.
Iha hyvät treenit tul meillekki. Ei jääty kuitenkaa "kiusaamaa" tätä rotikkaa yrittämäl koirii toisiis tutustuttaa. Ehkä sit, jos usseemmi nährää. Eka kerra ku ny tul vastaa, eikä tullu kysyttyy, et mistpäi ova. Saa nährä nährääks usseemminki.
Ja täsä näit vanhemppii kuvii veskirempast. Tällasii laattoi meilt jäi kuistillaitost ylitte, kaks vajaat pakkaust erivärissii. Mittää varsinaist kuvioo en halunnu, vaa sikin sokin sujuvaste.
Ei tullu imuroittuu lattiaa tosa kuvan ottoo enne, mut tykkään kovaste, ku saatii ny poijes toi yhre kylppärimmaton pohjatarran jämät, mikkä aikoi sit jäi toho muavimattoho kiines. Se muuttu sellaseks tosi tarramaiseks pesus, ja mä tajusin sev vast liijam myähää. Pit repii se irti ja jämät jäi. Katto taas ol iha tavallist maalattuu lastulevyy.
Ny o lautapaffii katos ja kaakelii lattias. Reunoje kittaukset ja listotukset ovav viäl tekemät. Eiköhä neki täs aikaa myäre ilmesty.
Ja saippuateline tul liimattuu lavuaarin ylle kans. Hyvi om pysyny.
Jottai piänt plikav vaatehuanees ov viäl. Jämäkankait, pelei, lukion kirjoi... Mut on siäl sit jo tyhjääki, mihi mahtuu viaraski sit omii tavaroitas levittämää, jos haluu.
Ja jesh, sain sit vihronkis roudattuu kaik laatikot poijes täält huaneest kans. Eli ne verhot vaa viäl puuttuva, muute alkaa ol kaik kunnos.
Alkaa väkisi kans olemaa vähä perhossii vattas meijä australiavviarast ajatelle. Toivottavaste meijä piän torppa ei ol liija piän ja vaatimaton, ettei tunne oloos ahtaampaikankammoseks... Mut kyl vaa o ihanaa, et hän nii kaukaa reissuhul läht ja meillekki suastuu tulemaa.
Kommentit