Ja iha päästii kommelluksitta paikam pääl. Pimeel Vintil on omat sivukki: tääl. Suasittelen kyl käymää tutustumas paikkaha, jos suinki osuu omaan aikaha ja paikkaha sopivaiseste! Mahtavan upee paikka!
Sää pilvine, mut ei luvattu vet tulevaks. Tiätki kuivina, ku ei ol yäl satanu, vaiks erellisen päivän kyl sato. Eikä hellettä, eli sillee oikkee oiva keli Karkil.
Tän kesän toine reissu, ettei kyl kovi usseste tul liikkeel lährettyy. Liija harvoin. Säitte armoil vaa aikas paljo, eikä niit sopivaissii kelei tahtonu olla tänä kesän, ku ei ollu viime kesänäkää.
Pimeev Vintin parkis. Lätäköit jokune löyty, et siäl ov varmaa sarellu myähemmi ku meil koton, mut pääosin yhä kuivaa.
Ohjaustaulu vastas het enstöiks. Mihis suuntaha sitä ryykäis? Me suunnattii bensiksel.
Vintin Rompetori täyn erillaissii vanhoi tyäkalui, käyttöhö ja somisteeks. Mä ottaisisi tällase rakennukse tosi mialuuste omal pihal, (tyhjänä, tiätty) heh!
Somistettu bensa-kioskimiljöö. Tosi soma!
Ja siin yhristelmä, mikä kans miällyttää silmää. Nii toivoisisi, et meil tulisis joskus mahrollisuus Karkin perähä joku tällane pikkane punane vaunu saara. Isäntää ku ei telttaha nukkumaa saa... ;)
Hiano irea laittaa oviaukkoje ettee kunnonkokkoset lasi-ikkunat. Näyttävät ja antavat valoo sisätiloihi pitämäl tuulte tuiverrukset piham pualel kummiski.
Siit sit pihaa kohti.
Siälähä se Karkki kurkistelee nurkan takkaa. (Kuha ossaa oikeen kattoo, hah!)
Torppaha sisäl, ja silmät lautasina mitä kaikkee ihanaa se on täynnään! (Onneks) meil vaa ei ol tilaa missää ostella mittää ylimääräst astiastoo.
Tää kaappi ala- ja yläosines kutkuttaa kovaste saar meijä köökkihi, mut on se pikkase liija iso meil. Oltaisis ny saatu uut säilytystilaa kohtuuhinnal. Tosin ei Karkil kuskattavaa.
Näit Singer-pöytii ol erillaissii, eli ilman koneit, mitä kattelin, et voisisin tosi miälelläni kans ottaa tonne etuterassil itellekki, ku meil ei mittää tasotilaa siin ol. Joku sään ja talvenkestävä taso vaan päälle. Voi, nam!
Kotimatkal sit Karkki yhtäkkiste vaa sano sopimukses irti, otti ja sammu. Iha ilmam mittää oireilui. Bensaa on, akus virtaa. Oliskoha ny iskeny se vanhan bensan mömmöt johonki suarattimehe? Me ku ei viime kesänäkää paljoo ajeltu, ni tankki ol melkkest täynnä läpi talven, eikä tainnu isäntä muistaa laittaa säilöntäainettakaa... Saa nährä.
Mut kävelyhommiksha se sit men. Tualt ol sellaset kolmise kilsaa matkaa kotti. Isännäl tahto tehrä jo vähä tiukkaa, ku ei ol tottunu kävelemähä, mut sitkeeste köpöttelemäl pääs kottihis saakka. Ku ei suastunu jäämää Karkil siks aikaa, et mä olisisi yksin hakenu hinaavan auton. Noh, onneks ol hyvä kävelykeli.
Ja saatiiha me sit molemmat autot kotti. Millo saaraa Karkki taas ajoho, siit ei sit ossaakkaa sannoo.
Eikä me iha tyhjin käsin siält Pimeest Vintist tultu. Ostin kissatasol uuren tarjottimen, ku vanha alko olemaa jo nii romuluine, et se men poltettavihi. Kyl nyk kelpaa. Vaiks ihana hylly-kaappi ja Singeripöytä jäiväkki ostamat. Vähä vaihteluu elämähä näinki. ;)
Kommentit