Kotosal ku ollaa, ni rauhallist meininkii. Olemist, kokkailuu, ulkoiluu, piänt touhuiluu... Terassil o kiva ol, ku o lämmint ja sopivaste tuulist. Yriti koirie kans viihtyy tovin pihal muutonki, otin käsityänki mukkaa, mut het ku men paikka vähä varjoho, ni täysi tyynes kelis alko tul niimpaljo itikoit meijä ympäril, et jopa koirat oliva htätää kärsimäs. Kellää ei ollu valituksii, ku päätin, et siirrytää sisätiloihi. ;)

Vaiks käyttii me mökilläki kääntymäs sentäs. Päästii krillikotaa testaamaa kans. Sevverti viileet ol, ettei tehny ees miäl pulahtaa vettee, vaiks sellane mahrollisuus olisiski ollu. Vanhuste Nöpö-kisu ja veljem perhee Lalla-cavalier oliva kans menos mukan. Sevverti kurjaa kelii ennusteltii, ettei itte otettu yhtää omist tassuttajist mökkii ja autoo sotkemaa... Olis voinu kuitenski, ku muutama tippa vaa vet sit lopult tul.

Vein juhannusruusun kukkii ja pari pistokast mukan mökil, et saava luannon ikiomaa hajustet sinnekki ja jos hyvä tuuri käy, pari oksaa maaha laitettavaks ja omaa ruusupuskaa myähemmi. Viäläki kööki ruusulautast tulee tuaksuteltuu joka kerta ku siit ohitte menee ja AAAAH, et se o sit varsi upee tuaksu yhä. Ruusut eivä ol menny mikskää, vaiks ova puskast iha uuttee ympäristöhö joutunu. =D

Poika jäi tassuttajie kans kotimiäheks ja mikäs siin olles, ku tää lauma ossaa aikas rennoste sisäl ollakki. Lenkkiaikan oltii kummiski jo itekki koton, ni vähä sej jälkkee saarun ateriaj jälkkee oliki yks ja toine taas iha päiväunii vail. =)