Elämä taas hirastu, ku sain flunssan. Silmät turvoksis ja vuataa, päät särkee, ja sellast. Kaikellaist, muttei kuumet eikä lihassärkyy. Mut huanoil silmil menee numerot sekasi (en oikkee tahro erottaa 3,6,8,9 toisistas), ni tyät on sit väkisi kutistunu, ja paljo ny rästis, et sikku silmät toimiva, alkaa tyäntäytteine kausi.

Mut ottalampuv valos sitä on sit saanu jottai silti aikaseks.

Pontso sisälämmikkeeks. Olipa vaikkia saar kuvaa, et vihreeki lanka olisis tullu kuvaha, sitä siäl o "naamioitunuv" vaa mustaks mones paikkaa. Ihan kivam paksuks tul, ku tein helmineuleel. Ilmava, kevyt JA lämpöne. Helppo saar ylle, mut helppo saar poijeski tarvittaes. Voi ol, et täsä viäl tänä talven "muutamii" kertoi täytyy ylle saar. Ha, ehkä myäs joskus Suamen kesäski

Jämälankoist sit sukat. Vähä bling-blinggiiki. Ei varmaa iha jatkuvaa käyttöö kestä, ni laitoin viarassukiks (ja toivon, ettei Nipsu löyrä niit ja revi viakaleiks, joku villafetissi hällä). Jos itte ollaaj jo aika hyvi totuttu viileempään, ni huamaa aika äkkii viaraist, et hetki sisältujoj jälkkee menee hyvi, mut sikku istutaa vähä aikkaa, ni alkaa kylmä tulla. 

Toiset villasukat isoil jaloil. Isännäl ov viäl parittomat sukat menos mukan (Nipsun takii parit vaa tekkee häviämistemppui välil), ni näätki meni viarassukkakorihi. Saa nährä millo isäntä näit tarvii, sit täytyy tehrä uuret. Häl ov vähä tapan jättää sukkii sinne tänne, misä ny tul liijan kuuma, vaiks keskel lattiaa. Siitähä o kissal hyvä napat omiin menoihis - sit niit löytyy soffan takkaa, sänkyn alt, toimiston sänkylt...

Kevättähä ne pelakuutki tekkee. Uussii lehtii varsis, uut alkuu pukkaa mullast. Koht saa uut pistokast ottaa, ni saan lisäkasvei. Niitte menehtyneitte tilal. Onneks ei kaik menny, vaiks o ollu haasteelline talvi.

Tosin osa näyttää sit tykänneen täst viileyrest. Anopinkieli (joku niist, en ossaa sannoo mikä niist tää o) alotti kukkimaha. Hauskan näköne kukkavarsi tul esihi ja hetkem pääst alko avautumaha. En ol ikinä enne nähny kukkivaa anopinkiält missää. En ol osunu missä kuvissakaa moisihi. Nykku tätä ettin, ni kylhä niit sit toisil näyttää kukkivav vähäv välii. 

Mun noi normi-anopit, pitkät sojotit, tuntuvav vaa elää-kituuttava, muttei näyt mitenkää hyvilt. Eivä pahemmi kasva, saatika kuki, mutteivä suastu kualemahankaa. Hassut!

Ja olkkarin minikasvarin mimimmäs kasvupotis ojjo kivaa kasvuu. Joka päivä tulee uut esil. Tätä ov vaa nii kiva seurat. Kurkku ja tuaksuherneet orotuttava ittiäs viäl, mut ei olla luavuttu toivost. Sikku kasvu lähtee, se lähtee vauhril. Ny meil ojjo tulos runkotomaattii, amppelitomaattii ja basilikaa. Jee!

Nyv viikolloppul olisis ollu kiva saar pojat meil, mut eipä täsä flunssasen kamalaste ol enerkkiaa moisee. Pitäs jaksaa vähä enemp huushollatakki, mihi en ol viikkoho oikkee mittää panostust laittanu. Tiätty siv viäl jaksaa touhut poikienki kans, ulkoilut ja kaik. Joo, saatika sit, jos olisis pinnistelly, ni tartuttanu tän pöpön sinnekki. Sovittii sit, et kattotaa kivamp viikolloppu, ni ei tul turhii riskei kellekkää. Lisäks täl viikollopul olisis isot puutarhamessukki. Jää välist, tänäki vuan.