Mä niim menin sit hukkaamaa mun ainoot käsineet. En yhtää voi tajut, mihi ne oj jääny, ku o ollu nii kylmää, ettei tual ulkon voi pahemmi paljain käsin kulkee lainkkaa. Olisisin luullu, et olisin huamannu, et vilu tulee... Käsittämätönt! Mut mistää ei löyry. Ei takkie taskuist, ei käsilaukust, ei autost, ei kuistilt... Hmmm.

Olipaha sit hyvä syy lähtee ettimää lankaa ja ottamaa tosi pitkäst, piiiiiiitkäst aikkaa noi puikot käsil. Yhä viäl jostai syyst tää tikuttelu kyl luvattomam paljo väsyttää, mut en ny nukahtanu kertaakaa tyän äärehe. Eristyst.

Nää tassuttajat ympäril vissii vähä autto kans hereil pysymises. Heh! Ja nii, meil on tää meijä lainakoira, Ekku, kans vähä aikkaa lauman lisänä. Vaihteluu siitäki. 

Mun ekat sormikkaat ikänä! Tein intialaiset peukalot, ku sil pystyy hätätapaukses käyttämää sormikkait vääris käsissäki (ku peukku on tosa sivus). Löysin meinaan hätävaraks meijä kaapeist kaks lapast, molemmat oikkian kären, ja kyl se vaa hankalalt ja väärält vääräs käres tuntus. Mut onneks ol eres ne, et pystysin käymää lenkil koirie kans. Nyk kelpaa, ku o uuret villasormikkaat. Tairan iha innostuksissani tehrä het perään toisekki.