Joha sitä o kukkii tähäs saakka kertynykki, mitä en ol saanu aikoinas esil. Jokka eivät näist välitä, ni jättäkää kokonas tää päivitys välist.
Eikä näät tiättykää ol ees missää ajallises järjestykses, kaik vaa yhres pötköt, mitä o tullu matkavvarrelt tänä kesän napsastuu (sitte viimisimmä puutarhapäivityksen). Yksinäine peuraki ol lähipellol täsä yks ilta, kun tehtii koirie kans lenkkii. Se seuras meit katseellas, mut pysy paikallas, aika lähel tiät, misä menttii. Koirat ei huamannu tätä lainkaa.
Mul ei ollu kameraa mukan, ni mun pit käyr viämäs koirat sisäl, hakkee kamera ja sit zoomil napsast kuvii meijä terassilt. Siäl se vaa ollajökötti.
Mitäliä orotti. Söpö kummiski.
Vihermittari mustikanlehrel. Ol se komias. Ja siäti hyvi koirienki nuuskuttelut, ku nämäki kummasteliva, mikä otus se täsä nyssit o.
Nurmitädyke.
Puna-apila.
Ei aavistustakaa, mikä tää o, mut sellasin piänin mättäin kasvaa polkujev varrel. Piänempiänet kukat, mukku kaik nuput aukkeeva, se o iha selkee keltane ilompilkahrus lenkeil.
Lienee joku tähtimö, mut mikä? Varjosammas paikas mettärreunas kasvaa.
Harjaneilikoist näyttää ny lähteneen kasvuhuv vaa yhrevvärist kukkaa. Mut kaunistha seki o.
Harmaamalvikki on kans kaunis hentosine kukkines, mut se ei oikkee tykkää näist hurjist kaatosateist, mitä meil nyssit o ollu. Joko paahtaa täysil aurinko ja o rutikuivaa, tai sit sataa vet nii et kaik menee lakoho...
Humalaki ov viäl henkis, vaiks hyvi heiveröisen se köynnöstää. Saapi toivoo, et se selviäis talven ylitte ja lähtis sit kevääl vähä paremmi kasvamaha. Toivoo ku ain saa. :)
Isopäivänkakkaraa ja kamomillaa kasvaa vähä sikin sokin, mut kyl neki vaa kivan näkössii ova.
Jalopähkämö.
Sisäl kituuttanu juaru sai paikan etukuistin akkunav viärest ja ny näyttää kummaste piristyneen. Täsä se o vesiastiav viäreski, ni muistan ain tasasiv väliajoin kastella sitä.
Karpaattienkello.
Keltasauramo.
Kissankello.
Jalopähkämöt eres ja palavatsyrämmet taaemmal.
Laventeli availee nuppujas isopäivänkakkaran eres.
Laventelin nuppui om paljo.
Lehtosinilatva, sinine...
... ja valkone lehtosinilatva.
Leijonankitoi istuttamas maaha. Kyl sitä tosa tyät saa tehrä, et saa tilaa...
Mut sinnehä ne sit upposiva.
Ja helteest, kaatosateist hualimat ovassit kukkineetki.
Harmi vaa, et näis lämpölukemis kaik kukkimiset o ohitte melkkest jo ennenku alkavakkaa. Viileemmäl tätä iloo kestäis vähä kauvemmi.
Lemmikki.
Lupiinit.
Ärsyttää kyl, ku näät koiramputket ja jualavehnät ja tiäs mikkä rikkaruahot ain valtaava lupiinipellon, vaiks kui niit siält yrittää riippii poijes. Meil ei ainaskaa lupiinit valtaa luannolt tilaa, vaa kyl luanto heittää lupiinit ahtaalle. :(
Mä luulin, et viime talvi olisis ollu hyvinki haastelline sateines ja pakkasines meijä kasveil, mut sit yllätykseksen jopa marketta ol talvehtinu. No, ei se kyl nii komias ol, mitä sillo aikanas sen ostaessani, mut en orottanu, et se olisis mikkää talvenkestävä ollu.
Terassil oleva mesimarja o hyvi levittäytyny multasäkkihi, mitä sitä nyssit o ekstraa tarvinnu kastella, ku tykkäis kosteist oloist. Marjoi ei kyl ol näkyny.
Paitti sit meijä mettärreunas taas näit luannom marjoi. Metsämansikoit tuntus oleva paljo - ja koirat popsiva niit lenkeil iha innoissas. Niinku niit muutamii mustikoitki, mitä o löytyny. Vaiks niit onkyl tosi vähä.
Villi metsäruusu.
Siperiannauhus.
Vasemmal Valtikkanauhus ja oikkial siperiannauhus. Valtikkanauhus alottaa kukintaas ny, ku toine jo o lopettelemas omaas.
Sulkaneilikka?
Orvokit eivä enää lähteny yht hyvi kasvamaa tänä vuan, mitä viime kesän. Mut sinnittelevä. Enkä mä raaski poistaa tätä korii, ku "jos" vaiks se viäl siit intoutuis sit ens kesän...
Päivänlilja o ain komian näköne, mut tänki kukinta o sit ain äkkii ohitte. Onneks ol nuppui aikas paljo, mikkä ei ollu kaik yhtaikaa auk, ni iloo riitti usseemmaks päiväks.
Pelakuut o tykänny täst lämpimäst, vaiks ain sateist avonaisin olevat kukat kärsiväkki.
Sit nyppään vaa ne rumat poijes, ni uussii kukkavarsii ojjo orottamas lissää aukeemist.
Peurankello.
Raunioyrtti.
Sormustinkukka.
Rönsyansikka.
Ruiskukka.
Miniruusu.
Villiruusu (lähteny kasvuhu jalostetun ryhmäruusun omist juurist, ku jaloruusu hävis).
Samettiruusut.
Sinisievikki. Jaksaa tulla esil vuas vuarelt samas ruukus. Heitän sen talveks vaa kumollee.
Siperianunikko.
Tarha-alpi.
Ja sit viimiseks meijä hätävara-jämäkakku. Kaapeis ei enää ollu paljoo mittää, ni tähä on käytetty kaik mitä löyty - ja pihalt sit hain marjat pääl (mansikkaa ja varelmaa). Jogurttii täsä o kaht laatuu, alle rahkapitost mansikkamaist sit tuareet mansikat siihe pääl ja sit maustamatont jogurttii ja sempääl tuareet varelmat. Jeps! Kyl se iha kauppas tek.
Kommentit