Eipä täs nyssit kummaste ol pahemmi mittää tehty. Lunssa voi hyvin, vaiks jo alkaa olla vähä pirteempi olo yleiseste ottae. Ei tartte olla nukkumas vähäv välii. Kuumettaha ny ei ol ollu kertaakaa, et kaikellaist muut lunssavaivaa sit sen tilal. Korvat o nii lukos, et en kuule ku tinnitukse ulinan ja oman syrämen lyännit. Ku haluun seurat jottai ohjelmaa, mis ei ol tekstityst, on laitettava äänet täysil. Mist sit ei tykkää isäntä, eikä varmaa nää meijä tassuttajatkaa.

Pihal olisis puuhaa vaiks kui ja paljo, mut oon ny niist raskaammist pirättäytyny. Jokuse kukkapenkin talventörröttäjät siivosin poijes, ettei ehri sitä uut kasvuu niitte väleihi, ku sittehä niitte poistamine vaa hankaloituu kovaste. Isäntä o kyhänny kasvarin pohjan ja perustuksen kans sen mitä o jaksanu. Eli seki hittaaste eristyy kyl. 

Kuivat ja aurinkoiset kelit, ni o ollu kiva tutustuttaa Nipsul meijä pihaa. Kuljettu ees-taas iha kissan omil ehroil. On tutustuttu vähä mettähä, vähä jokivartee, talossaki ol jännyyksii, kute esimerkiks kellarin ikkuna-aukko (lasi puuttuu). Hurjan kylmä ja kova toi pohjoistuuli vaa o ollu, et on täytyny pukeutuu taas melkkest ku talvel. Nokka erelles vuataa ja on tukkees vuarotelle, kröhityttää ja silmäluamet painaa. Ääni on poijes, mikä o pelästyttäny muutamat asiakkaat, ku ova soittaneet, et herättivätks he mut, ku ääni o nii "aamukähee" ja matala. Mut ei se täst miksikäs muutu ennenku lunssa lähtee.

Toisil o sellassii kolmem päivän lunssii, mul ei ol IKINÄ ollu nii nopeit. Ain menee vähintäs viikko, usseste kaks, ja silti sej jälkeenki viäl tovin menee ennenku maku/haju, ääni/kuulo palautuu. Jotta "kiva"!