Ei se kevät niivvaa ala. Lissää lunt, pakkast ja kovi talvee vaa jatketaa. Eikä taira lumentulo ees tähäv viäl loppuu.
Välil o nii hauska, ku kulkee ulkosal, et toisel suunnal kaik lumi ja kuura o sulanu, ku aurinko o lämmittäny, mut varjosil paikoil yhä näkkyy puis valkost. Kaunistaha se.
Vaiks sitä tosiaa jo alkaa kevättä ikävä olla. Sormii syyhyttelis pääst multapuuhii. Jännää nyjjo, et mitä kasvei o talven yli selvinny. Suajakerroksest ei ainaskaa ol ollu puutet, mut vaiks kui sanotaa, et myyrii o tänä talven ollu vähä, ni kyl niit jälkii ainaski o tual lumem pinnallaki näkyny - kuippaljo sit ova "riahunu" lumen sisäs... Sen näkkee vast, ku lumet häipyy.
Yli kahrenkymmene asteem pakkasil o täytyny Kadillekki laittaa vähä lämmiket pääl, ettei ol heti ekam mutkaj jälkkee haluumas kotti takas. Toki joutuu välil nostelee tassujas, ku orotetaa toiste koirie hätiehoitamissii välil, mut onneks ne o yleensä aikas äkkii poijes alt. Sit loppulenkki sujuu mukavemmi, eikä tartte liikoi jäär paikoilles seisoskelemaa.
"Mennääks jo?"
Ja onha se aurinko ihav valla kaunist puhtaan lumem pääl. Aurinkolasei ei saa lenkeil lähties vaa unohtaa kotti, muuto o mikreeni iha tasantarkkaa "kyläs".
Ny alkaa tulla jo raja vastaha, ettei millää jaks raivat lume al jääneit polkui uurestas auk. Koirat kummasteleva, et mihi ne meijä vanhat kulkutiät o hävinny, ku lumi ol peittäny nei kaik. Ojie lairoil vaa ol isot dyynit, mut eihä sinnekkää viittiny rämpimää mennä. Pysyttii siis auratuil teil.
Ja tuntuu, et ain ku saa pihan kolattuu tyhjäks, tulee lunt lissää... Tämä kuva tält aamult.
Kuusil nätti kuarrutus oksistoissas.
Joku kissa ol "avannu" polum meil. Kipitelly iha suaraa meijä raivaamaa polkuu pitki. Kissi sitä aikas haistel, tassujjälki, jäljem perää, kunnes ei enää jaksanu.
Ja pupusil o ollu kova meininki. Taitaa olla koht pikkupupui pusikoitte al, ku sellast vilinää o mettäs käyny. ;)
Kommentit