Kiitos, Marjatta, ku kysysit Mustiksest, ku mä en tosiaa ees tajunnu, etten ookkaa laittanu siit mittää tiatoo tänne. Olevannas niij joka paikkaha siit kirjottelin...

a1.jpg

Ei ollu elläl ruuhkaa. Pari hoitajaa vastaanottotiskin takan ja sit muutamam minuutin orotteluj jälkkee operaation (patin poiston) suarittanu ellä kutsus jo meijät sisäl. Mustis sai jatkoaikaa!
❤
Tosin ei nii hyvii uutissi, ettei jottai ikävääki.
Mustiksel o harvinaisen kissal esiintyvä ihon histiosyyttiproliferaatio. Sanooks jottai? Juu, ei. Onneks ol lääkäri paikal, et osas sen sit "suamentaa" mul. Jostai syyst Mustiksel o kehittyny ihosairaus, mikä tekkee ensiks yksittäisin tai ryppäin olevii piänii ihomuutoksii, mikkä helposte aktivoiva syylie kasvuu, mitä Mustiksel siis om myäs koko ikäs ollu, ja mitä on tullu ja menny samoil alueil, mist ny patti leikattii. Syylät taas heikentää ko. ihonkohtaa, mikä aktivoi histiosyytit kasvattamaa lissää erillissii ja uussii kasvaimii.
Pääosin histiosyyttiproliferaatiot ovav vaarattomi, kissal täysi harmittomii. Eiväkkä aiheut kipuu, eivä kutitakkaa, mut ajan saatos muuttuva sit pahallaatuisiks, ja sillo herkäste tekevä etäpesäkkeit aivoihi, syrämmee, keuhkoihi ja muihi sisäelimii. Patologi löys jo pahallaatust materiaa poistetust kasvaimest, vaik näyttää silt, et se saatii puhtaaste irti tarvittavan vara-aineksen kera, terveen solukon ympäröimänä. Elikkäs SE ei enää etäpesäkkeit lähettele. Onkelma onki siin, et ny o olemas yhä yks isomp patti, ja paaaaaaljo niit piänemppii kasvavii ympäri kehoo, mitä ei enää saa pois, ku pitäsisis tosiaa koko iho uussii, eikä se ol millää mahrollist, saatika vanhan kissan kyseesolles mitenkää järkevää ees piänemmäs määri. Eli muutoksii o orotettavis.
Elinikää täst hetkest kolmest kuukaurest pualeentoist vuattee. Sen tarkempaan eivä pysty, ja jos tulee jottai poikkeuksellist; toistuvaa yskää, oksenteluu, jatkuvaa ripulii, herkäst henkästymist tai mitä ny poikkeavaa voiki normaaliin käyttäytymiseen olla, sit o aika antaa se armonteko ja päästää Mustis poijes.
❤
 

a2.jpg

Ny kuitenki viäl nautitaa yhresolost nii pitkään ku se kissan ittensä kannalt viäl oj järkevää!

Mustis o ollu iha täysi oma ittes ja toi haavakohta leikattuine karvoines alkaa pia mennä jo umpehe. Isla o halunnu sitä nualeskel, mut aika tiukaste puutun siihe, ni on vähentäny ja vähentäny tätäki, sentäs. Mustis itte ei välit täst käytännös lainkka, ja nykku ei ol tarvinnu pukuu, ei noi kasvavat karvakkaa kutittele niinku pairan kans varmaste teki.

Eli päivä kerrallas mennää! Pelottava päivä se elläkäyntipäivä, mut olipa ihana tulla kissan kans siält viäl kotti!