Aika kulus siivil, ku ol näät pojat meil. Oma huippaus on taas tullu takasi, ja se tarkotti sit sitä, et isäntä joutu kuskiks, ku haettii pojat, joutu kaik rappukantelut tekemähä, ku en halunnu riskeerat mittää. On kyl ärsyttävää! Viime kerraj jälkkee se men ittekses ohitte, mut ny on kestäny jo mont päivää putkee, koht viikon. Pahimmat paikat siinkohtaa, ku lähtee äkäsee liikkeel tai kääntää päät vauhril eri asentoho, mut välil tuntuu, et maa pyärii pikkase koko aja, vaikkei mittää tekis. Ei oikkee saa kohristettuu silmiikää yhteem paikkaha sen takii - seinäki kulkee ikäänku alt poijes... 

Tänäpe sit ittel myäs flunssan oireit: nokka tukkees, kurkus piikkei, korvat poksuu ja silmii ei tahro pittää auk. Soitin kyl lääkärin ajavvarauksehe - ja siält tul takasisoitto melkkest saman tein, mikä o kummallist - aattelin näi lakkoje aikan oleva normaalii hitaampaa toimintaa. Pyysivä soittamaa uurestas sikku flunssa o ohitte (ei aut koronatestit koton tehtynäkää), jos huimaust o siv viäl. Ainakaa mittää henkee uhkaavaa ei ol, ku ei ol tilanne pahentunu täsä ajas. Ja jos tulee oikkee tiukka paikka, pyys kutsumaa sit paikal ambulanssin, ni kattovav vähä tartteeks mennä päivystyksehe vai mikä tilanne o. Et täl mennää... 

Mut takasi pääsiäisehe. Tein sit Kultarannan pumpulikakkuu ja Britakakkuu pääsiäise kunniaks. Ku saatii vihrosta viimei veljem perhe meil, ku monem monet yritykset aikasemmi ovav vaa siirtyneet ja siirtyneet. Olipa ihanaa, ku pojat ol meil kans ja heijä poika ova sitä samaa ikäluakkaa. 

Laiton karjalampiirakoit ja keitettyi kanammunii, sekä erillaissii pähkinöit sualaseks palaks, ku en enää ehtiny sitä kinkkupiirakkaa tekemää, mitä aattelin (ku oltii saman aamun pojat hakemas ja sit alko "hulinat"), mut ainaki ol makkiaa nyssit mahan täyrelt. Moksuil sit vähä muutaki, mut yllätysmunii ei ny mussoteltu. Eikä kukkaa niit näyttäny kyl kaipaavankaa, heh. Noit kakkuje pääl olevii suklaamunakoristeit meni kyl. ;)

Ol kans hauska huamat, mite Julius, veljempoika siis, tykkää kans kattella valokuvii. Kummastiha tunnisti meijänki valokuvist ihmissii ja paikkoi. Löytyhä siält oma naamaki ain siält täält. 

Kelit ol mitä parhaimmat koko pääsiäise aja (ja näyttää jatkuvav vaa). Islan ulkoilutukset käveltii, ja Nipa hoiti taas vinom pinon tiäl olleit käpyi ojam pualel. Sitä riamuu, ku jokune meni ojan yliki. Alkaa sihti ja voimat kummaste täsä paranemaha, ku ikää tulee lissää. Hiakkis taas käytös kans. Siältähä löyty yllätysautoi välil hiakan alle hautautuneenaki, mitä Nipa ei enää ollu muistanukkaa. Talvi tuntuu NIIM pitkält. Hetki menee ennenku meijä tontilt kaik lumet ova poijes, vaiks pääasias muut tianoot jo ovakki paljait ja nii keväänolossii.

Nipa o ollu ihav vauvast saakka tosi varovaine, mut Arto nyssit o toist maata. Joka paikkaha pittää ehtii ja kaikkee kokeil -eikä kaik kokeilut ain ol hyväst. Ny o tainnu päiväkoris kokeilla jottai, et o saanu naarmun silmän alle. Arpi ei onneks tunnu häiritteväm poikaa mitenkää. Täsä otettii kuvaa ja Arto tunnisti heti, et "kato, siin oom mää!". =D

Aurinko paisto joka päivä, ja tassuttajillaki tuntu olevav välil ruuhkaa olkkarin aurinkoläntil. "Kuka ehtii ensin?" - Ja sit ei enää tilaa annetakkaa. Sori vaa, et aurinkopaikkaha ei pysyny paikallas, et lopult muutki saivak kyl nauttii siit omal turkillas.

Aamut alkova aikasi ja jos toine nukahti aikasi illal, ni toine sit taas ei, ja nykyää Nipa ei ain enää ot päivätirsoi lainkaa, ni onha näät päivät ittel sit pitkii kans. Sel lisäks, et pittää kattoo, ettei kukkaa loukkaa, eikä men mihinkää vääriim paikkoihi, pit hoitaa tiätty pyykit, kakkapeput (onneks Nipa sentäs jo käyttää pottaa tai supistajaa, ettei vaipat ol häl kuvios enää mukan), aamupalat, välipalat, iltapalat, ulkoilut, ja ne syämiset ja syämiste siivoilut ja ja ja. Heh! Kyl tää niiv vaa vanhaa väsyttää, jos se väsyttää nuaremppiiki. Ei noit ruuhkavuaret tosiaa ain iha sormii heilauttamal men, vaiks ain sanotaa, et tarttis nauttii nykku tää aika o nii äkkii ohitte. Mites nautit omist lapsist, ku om "miljoona" muutaki asiaa hoirettavana yhtaikaa? Meil isovanhemmil o se hyvä puali, et voiraa siirtää tiättyi asioit siiheks, ku moksut kotiutuva, ettei tartte ees iha joka paikkaha revet yhtaikaa. Mut voi, ku olisis ENEMPI aikaa. Töit ei voi jättää tekemät, ku sit ei tul rahaa mistää. Piste.

Mut olipa mahtavat kolme päivää!