Se o tosiaa taas näyttäny tänäpe, mitä se Suame syksy oikkee o: iham mitä vaa! Aurinko paistaa, sattaa, tuulee, tyyntyy ja mont kerttaa näät samam päivä aikan.
Aamul paisto aurinko, ku lähri koirie kans lenkil. Otin kameranki mukkaa sen takii. Sit alko kummiski ykskaks satamaa oikkee kunnol. Päästii joku parisataa metrii kulkemaa, ni sare taas taukos tihkuks. Tää kuva o pimiä, ku o valoo vaste otettu, mut tual kaukasuures viäl paistaa...
... ja tääl pualel sit sattaa. Koko lenkki sit enep tai vähemp. Pit tarkkan kattoo, mihi kameran lykkää, ettei se kastunu.
Ja eiks sit parin tunnim pääst ku olttii koton taas, ni paistanu iha täyrelt terält. Vaiks Kadim miälest sil ei ollu mittää merkityst. Taitaa soffaki ol nii pehmeet tekkoo (tai sit se o Kadim peppu), ettei ees tennispallo pepu al haitannu unii.
Tul poltettuu notskis kaikkee piänt laurampätkää ja sellast, mitä o nurkkihi kertyny, saaraa vähä tilaa autotallihi ja vajaha. Pitäs saar kunnom paikka talvipuil.
Tällaset tuplavanttuut tein. Piiiitkäst aikkaa näitäki o kiva tehä.
Helppoo tää kutomine, mut hirast, ku tarttee kattoo, ettei sisäpualelt lankat mee sotkuhu.
Jatkoin sit toisel väriyhristelmäl.
Isäntä löys kaupast tarjouksest savusiikaa ja siitähä sit saatii herkulliset siikatoustit, ku purkitti kalan sopivampaa purnukkaha, et mahtuu jääkaappihi hyvi. Nam!
Löysi sit yhrellaissii tarroi ja sain vihroste nimikoituu näät hillopurkit. Siit, mitemmoine tappelu tulee taas, et saa näät purkist irti, o sit sen ajam murhe...
Pakkoha se ol muutama plätty tehä, et saatii maistaa, millast hilloo tää kurpitsaine oikkee o. Sopi iha kivaste lettuje kans, vaiks o aikas sellast laimeet. Ei mitenkää nii vahvaa ku joku mansikka tai varelma esimerkiks. Mut silti riittävä antamaa makkuu.
Tairan täsä jossaikohti ahertaa näit hilloi lissää (koht me hukutaa näihi, ku ei ol säilytystilaa). Jottai noist viäl olevist kurpitsoist tarttis kehittää kuitenski.
Kommentit