Saatiiv viättää piremmän kaavam mukkaa aikaa lasten ja heijä perheittes kans koko eilisem päivän. <3 Harvinaist herkkuu!

Nipsuha ol het menos mukan, ku plikka poikies kans pääs sisäl. Tek tuttavuutta Nipan kans kovaste. Huamaa kyl, et heil on kotonki kissoi, ku Niilo ossaa hianoste olla kissan kans. Ja tunnisti uuren kisun heti, oliva koton kuvii kattelleet.

Ehrittii viättämää aikaa olkkaris tovin ennenku aloin pöytää kattamaa köökis, ja sit pojan perhekki ehti paikal. Viäl loppusilaus, ni ruaka ol valmist. Ehtis tulijakki tutustumaha Nipsuhu ja tervehtämää tiätty toisias muutoinki, ennenku istuttii pöyrän äärel.

Isäntä ol laittanu grillin kuumaks het aamutuimaha, ja paisto siäl kokonaise broiskun ja sit vihannesvuaka kyytipojaks. Bearnaise-kastike kans.

Piän vattanlaskettelu ja höpötyshetki taas olkkaris/ yläkerras, koiran ja kissoje kans rapsutteluu, leikkimist, lasten kans touhuumist - ja sit ol jälkkäriv vuaro. Mansikka-raparperi-kermaviilipiirakkaa vaniljajäätelöl, sipsei, korvapuustei ja keksei. Kaffeteltii iha ajan kans.

Sit päätettii lähtee vattallaskettelukävelyl.

On tääl paikka paikoin iha kivaa ruskaa, vaiks se punaväri ny tuntuu taas huutavan poissaolollas.

Sit meijä tiät eros, ku toiset päättivä lähtee linnavuarem pääl käymää, mettäs misä ei oikkee rattail ollu mahrollist kulkee. Huanoste kuvas näkkyy, mut siäl mettärreunaa menivä.

Ku me pääryttii näit pellon keskel kulkevii teit kävelemää. Vähä ol tuuline paikka vaa, ku ei ollu suajaa mistää. Isla kummastel viäl moneen kertaa, et mihi se toine osa oikkee hävis. ;)

Osuttii takasi tiäv vartee samaan aikaan ku se toine osa ol museosillal ja saiva huurettuu siält, et lampaat on siirretty toisee aitauksehe, et niit pääseeki kattomaa. Vaihrettii sit vauhrist suuntaa ja käyttii viäl lampaatki tervehtämäs.

Siällähä oliva, mut eivätpä paljoo korvia meijä suuntaha lotkauttanu. Omas rauhas söivä heinää ja leukojas louskuttiva. Islaakaa ei jaksanu kiinnostaa, ku nii paikoillas oliva, eiväkkä tullu morjestamaa. Mut tulipa nähtyy.

Koton sit Isla ja Susu viihtyvä alakerras pienempie lasten kans, ku Nipsu ol yläkerras vähä isomman kans. Jokasel jottai karvakerää. ;) 

Artol olisis jo kova kiire pääst isoveikkas peräs menemää (ja välil vähä koiranki), et saa nährä, millo alkaa oikeest jo nousemaa tukee vaste ylös. Alustallaha tää poika ei ole pysyny enää pitkään aikaan, jos itte saa valita, vaikkei varsinaiseste viäl konttailekkaa.

Mut tosiaa: iham mahtava päivä porukal! <3