Mist tää mum murre oikkee tulee?

Se tulee akselilt Uki-Rauma-Kaarina ja kaikest silt välilt (Turku, Lokalahti, Taivassalo, Raisio). Monil paikkakunnil ollaa asuttu useammaski paikas. Isäm pualelt tule Lokalahre murret aika vahvan, ku paljo isän äirin luan lomii viätettii tai mummu ol meit hoitamas, ja sit noottii tualt Raumanki suunnast, äiti ku o siält kotosi. Kouluu oon käyny monis paikois ja siält sit tuleeki tota "uuren" Turunki murret joukkoho - ja kaik iha sulas sovus sit mun suust ulos tuleva.

Mä kyl oon tehny koulutustöit jonninki verra, ni tää puhekiäli o aika hyvi muarostunu sellaseks yleiskiäleks, mut helpost ku oon vähänki väsyny tulee ensteks nuatti ja siit ei ol kovinkaa pitkää matkaa tähä murteesee. Se käy mult aika helpost.

Nii vahva toi murre o mul ollu, ett kouluaikan jo mul monekki opettajat sanosisiva, et esityksis pitäsis toi murre jättää poijes. Mä kuulemma puhusi jopa enklantiiki Turum murtteel!

Mist mää tykkään?

Tykkään niim monist asioist, et niit ei varmaa koskaa saa täyrelliseks listaks ast. Mum perhe o tärkee ja lapsist oonki TOSI ylpee. Ova oma-alotteisii, rohkeit tarttumaa toimee, ossaava ajatel omil aivoillas, viihtyvä koton nii ittekses ku kavereitteski kera. Eikä näyt kavereissakaa olevam mittää vikkaa. :) Lemmikit ovat perheejjäsenii ja näitte hyvivvoinnist ei tingit yhtää. Piänt temputteluu harrastellaa päivittäi, mut aika ajoin tulee koiratanssiki kuvioho mukkaa. Kevään/alkukesän hurja muutos talven tylsistämäst luannost upeeks kesämaisemaks ain kutkuttaa, niinku sit myäs puutarha. Talvisi täytyy tyytyy sisäkasveihi ja ne ova kiitollisen ottaneekki hoivan vastaha.

Lisäks tykkään piirrustel-raapustel ja maalail - jos vaa o aikaa ja paikka (tärpätti haisee niim pahalt, ettei sitä oikkee asuintilois tul käytettyy). Käsityät ova syränt lähel myäs. Aikanas ompelim paljo, moksuje piänin olles, mut nykysi ei ol mittää paikkaa, misä säilyttää konet ja kankait ja muit tarpeistoo käteväste, ni se o jääny tyttäre harteil (joka onki tosi taitava siin ja saanu koulutukseski alalt ollen nykysi vaatetusalan artesaani). Nykysi sit lähinnä neulon ja virkkaan. Siin välineet mahtuva korihi ja se liikkuu tarvittaes näppäräste joka paikkaha. Ristipistotöit ja vastaavii tulee kans välil tehtyy, mut vähemmä. Valokuviiki tulee otettuu kovaste, ku kameroit ny o pari taloures pyärimäs, mikä taatuste plokiski näkkyy. Ei mittää taide-/ammattikuvii, vaa iha napsui meijä päivie kulust ja tapahtumist. Huanolaatuksekki kuvat herättävä muistoi kuitenski. Meijä kuva-albumeist (teetetyt kirjat) löytyy sit murto-osa niist parhaimmist muistoist.

Vanha torppa ku ostettii, ni tähänhä sit o uponnu enemmä tai vähemmä aikaa ja rahaa, yleensä enemmä, välil liikaaki. Mut kaikki tykätää täst sekä tianoost, tontist, torpast et täst tunnelmast, mikä tääl o. Kaikkemme yritetää, et saaraa pirennettyy torpan käyttöikää mahrollisimma pitkäl. Toivein olis, et voitais eläkeikääki tääl viättää. Siihe mennes olis kiva saara pihaaki valmiimmaks. Pikkuhiljaa. Nollabudjetil ku remppaa, ni kiire ei saa ol.

Unohtamat plokkailuu ja plokikavereit, joit o vuasiem mittaa tullu jo useit. Monie kans ollaa treffailtukki, eikä koskaa ol tarvinnu pettyy. Ku en tykkää matkustamisest, eikä siihe näitte viire tassuttajan kaa kovaste ol mahrollisuuksiikaa, ni tää om myäs hurjan hyvä keino nährä muullaist menoo ja meininkii nii lähelt ku kaukaaki, ettei mihinkää täält kottoo tartte lähteekkää.