Jopas täsä onki kaikellaist taas ollu. Kekkeröintii ja herkutteluu enemmältikki, mut tiätty arkisempiiki puuhii unohtamat.
Fix löys olkkarist uurem paikan. Tyhjä loota ei ollu tyhjä kovim pitkään. :)
Susu ain välil ottaa ja päättää, et ny on tehty käsitöit tarpeeks ja tulee lämmittämääm mua. Siin sit hyrrätää ja hyristää, kunnes taas joku muu asia alkaa kiinnostaa enempi. Eikä siin sit muu aut ku pitää taukoo.
Isäntä ja vävypoika kyhäsivä meil sushit täsä yks kerta. Mä en nii ol näihi hurahtanu, et jaksaisisin näperrel, mut kylhä ne kauniin näkössii ova. Ja tekiväthä ne kauppaski, ei yhtää jääny poisheitettäväks.
Meil ol vähä päärynöit menos koht ylikypsiks, ku niit ol niim paljo, ettei olisis itte jaksanu syär kaikkee, ni tein niist sit päärynäpiirakan. Karamellisoin päärynät enste pannul ja sit muropohjam pääl vuakaha. Kermaviili pääl pit päärynät mehevin uuniski "kääntyes".
Ja näät meijä tassuhassut välil sykähryttää syränt hyväst ihav vaa olemas olemisellas.
Ensilumiki sit vihroste viimei tul. Vaikkei kyl kovinkaa kauvaa maa valkosen pysyny.
Het käytettii tilaisuus kummiski hyäryks, kynttilöitte tiimoilt.
Kössi ol varannu itelles tyynyn nii hianoste, mukku tul kamera siihe nokav viäree, ni toine vähä väisti. Joku raja söpöstelylläki, vissii.
Söpöstelyst puheenolle, ni ossaava nämä katitki sen jalon tairon.
Jottai höpöttelin menemää plikan kans, ku näät karvakerät jotenki päättelivä, et ny olisis ehkä jottai hauskaa heillekki tarjol. Siihe tuliva kaik häntiäs kovaste heiluttelemaha. Kadi vaa ei mahtunu kuvaha, ku ol toisel pualel penkkii.
Ja sikku mittää ei ollu tarjol, ni kukin men sit taas "omil" paikoil loikoomaa. Rennoste, mut tarkkaavaisin: "Jos sittekki..."
Ja saan mä seuraa usseste käsitöit tehressäki.
Kadinki ol kurkattava, et mitä tapahtuu, ku otin kameran esil.
Oman isän isämpäiväkekkereis käytti kans.
Äitee ol laittanu oikkee ruakkaa; kaikkee herkkuu, tarjol.
Nam! Omatekemät sämpylät, kalaa, lihaa, salaattii. Ei voi valittaa, ei!
Eikä ollu jälkkärissäkää mittää vikkaa. Ja ain o yht kiva sisaruksii perheines tavat ja aikaa yhres viättää. Vaikkei ny mittää kovim pitkää onnistunukkaa, ku ol muutaki aikatauluis täl viikollopul (jostai kumman syyst).
Kiinankellos o kukka sillon tällö ja nuppui orottamas uusiiki avautumissii. Sevverti pimiää o, ettei oikkee mittää kunno kukkalannotust enää uskalla antaa, ettei men kaik voimat ku pimee kaus o tulos.
Mut nautiskellaa eriksee jokasest kukast, mikä kerrallas aukkee.
Isämpäivä aattoiltan ol kuu nii nätiste pilvie rakoses, et pit yrittää saar taas kuvii. Täsä tän kerran kuvaussession paras otos. Ei se vaa sellaseks koskaa tul, milt se omil silmil kattottun näyttää, mut täytynee vaa myäntää, et näi se vaa menee. Meikäläise kuvausvarustuksel.
Isäntä halus itte tehrä meijä moksuil tarjottavaks voileipäkakkuu.
Kalaa ja lihaa.
Kissi ol välil sen näköne, et väärii suihi kaik herkut menee, ku tarjol o koko aja jottai, mut koiril ei annet mittää...
Isännä ilme ol näkemise arvone, ku luk plikan tekemää korttii. Pittää paikkas, ku paino om mukavaste puronnu täsä, ni ruppee kaik housut tippumaa. Piänemppii vöit ollaa jo osteltukki, mut ny sai jottai moksuilt, mikkä pitävä housut ylhääl ilma vyätäki.
Tosi hauska kortti - ja käytännölline lahja! <3 Oliha mukava viikolloppu taas, ku näk kaik tärkeimmät läheiset ilosis merkeis. Mukava kekkeröinti tähä pimeesee ajajjaksoho.
Kommentit