Olipa haastavaa löytää isommal porukal aika, millo ees suurin osa olisis "vapaana" yhteisee mökkeilyyn. Siv viäl säät aiheutti vähä lisäpäänvaivaa rajuje ukkosmyräköitte varottelun tiimoilt. Uskaltaaks piänten kans mennä keskel mettää, jos vaiks joku puuska kaataa puit tiäl tai oikkee pahas tapaukses vaiks rakennustem pääl... Hmm. Saatika ettei mökil ol kiva isol porukal kyl ahtautuu sisätiloihinkaa, jos sataa.

Ihan kiva poppoo meit sit oli lopult, ku meki uskaltauruttii luattamaa siihe, ettei kovi isoi satei (ainakaa kovi pitkäaikast) olisis luvas. Tuuli on siit hyvä, et pittää itikat poijes. Vaiks oliha meil varmuureks hyttysmyrkytki mukan menos.

Pojat meni omil vekottimil ylpär pihaa iha innoissas.

Mut oliha siäl paljo muutaki miälenkiintost. Pikkuserkukset täsä.

Leijaaki lennätettii. Just sopivaine tuuli siihe.

Niilo om palapelimiäs ja ku oltii meil enne lähtöö syämäs, ni huamas palapelin olkkarim pöyräl. Ei ollu aikaa siäl tehrä, ni otettii mukkaa. Tuuli ol sevverti puuskane, et pit kesäkeittiöm suajasemmal pöyräl mennä tekemää se. Ja kyl vaa nii näppäräste tekkee, vaiks o aikas piänii jo palaset ja iha uus kuvaki. Tähä riittää hyvi keskittymine. Ku kuva ol valmis, sit ol kiva taas ihmetellä juttui pihal.

Ku ol säittenki takii vähä epävarmaa kuka tulee möksäl, päätettii, ettei piret nyyttäreit täl kerttaa, vaa "tua mitä syät" -tyylil toimitaa. Jokasel om muutonki vähä omii aikataului siihe, millo vatta vaatii murkinaa. Ja pöyräl ol ain jottai naposteltavaa ja herkkuu pikkunälkään. ;) Nipa söi enste rahkaa, sit mont hapankorppuu päälle viäl. Pihailu nostattaa nälkää. Mä ja plikka syättii valmiit voileipii, mist poika maisto kyl, mut jatko hapankorppulinjal. =P

Arto o ny suvun nuarimpan ollu sellane palloteltava, eli sylist sylihi (onneks ei viarastanu kettää) ja mummunki sylis ehti ain välis olemaa. Varsi tyytyväisilt kaik "pikkuihmiset" tuntuva, ettei mittää moksu-onkelmatilannet tullu vastaha missää kohti päivää. 

Siv viäl yks operaatio ol siin ku päätettii ottaa ryhmäkuva, ku kaik oliva paikal. Terassin rappuset valittii paikaks tälkerttaa. Ei iha kaikki puhelimie asetukset ajastukse osalt tahtonu toimii (siskol ei lähteny pääl lainkaa, mul vaihtu jostaisyyst vauhris äänimerkintäiseks, ja sensellast), mut plikka sai kämmenmerkinnäl omas toimimaa kivaste. Kuva valitettavaste pikselöity, et vaiks me tutut varmaa toisemme viäl tunnistetaa, ni ei välttämät ihav viaraat kummiskaa. 

Mukan ol siis meijä vanhukset, sisarukset kaik ja osa meijä jälkipolvist. Kiva poppoo! <3