Ei kait enää pitäsisis ihmetellä, mite aika tuntuu kuluva ain nii hurjan noppeeste, ku pojat om meil. Just tuliva, ja sit jo meniväkki. Silti tuntuu yllättävält joka kerta. Pullaa ehrittii tekemää, mut räiskäleit en ehtiny paistamaa (muka?).

Nykku ojjo aamupakkassii ollu melkkest joka aamu viime viikol, ja räntäsateit luvattu tännekki, ni tehtii nii, et plikka ajo pojat suaraa päiväkorist tänne perjantain, ku heil ol jo talvirenkaat autos, mut jos mä olisisin hakenu pojat, olis meijä auto jääny sinne heijäm parkkihi, ja siten siis ilman talvirenkait. Ny isäntä sai hoitaa renkaittev vaihron lavvantain kotopihal. Ja saaraa taas astet turvallisemmi liikkuu autol.

Ja kyl vaa ol pojil nälkä, ku päästii päikkäripäiväj jälkkee syämähä. Arto ol jo vähä väsynykki, piänes räkätauris ku on kans. Piänet itkut tuli, ku tajus, et äiti lähtee... Mut ehrittii syämähä viäl iltapalaki ennenku pojat menivä nukkumaha, et päästii ilman niit väsy-kiukkutappeluit kummiski. 

Sevverti viileet meil oj jo aamusel, vaiks takka lämpimäks laitetaanki ain iltasel, et äkkii aamupisut pottaha, ja sit takas peiton alle viäl hetkeks, ennenku laitetaa päivävaattei pääl. Sellane pehmee lasku päivähä.

Viäl ehtii hetken leikkii ennenku o aamiaise aika, ja sit sej jälkkee onki ulkoiluvuaro. Piiri piäni pyärii ol menos täsä (yläkuvas). Välil "siivottii" tiät, ku pojat heittel puist tiäl tippuneit käpyi ojan ylitte mettäm pualel, ja sen sellast. Arto ain tahtoo löytää kaik kukkivat kukat tiämpiantareel, mut tänä viikolloppun ei sellassii enää löytyny.

Vähä harmittaa, ku toi "meijä" (ei ol meijän tontil kummiskaa) museotiäm pätkän silta, joo MUSEOsilta senki pitäsisis olla, alkaa ol sellases kunnos, ettei siit enää uskalla ylitte mennä. On reikii jo nii vaaralliseste mones paikas, et mikä liä sit se viimine tikki, et romahtaa kokonas? Surullist, ku seki on sit menetetty. Varotusmerkit kyl puuttuva kokonas. Pikkupätkä jätettii historiallist aitoo vanhaa postitiät "käyttöhö", mut kuka sitä sit enää käyttää, ku silta siit om poijes? Viästii o laitettu museovirastollekki asiast moneste vuasiev varrel, mut mittää ei vaa tapahru.

Palapelit ol taas kivoi, tälläki kertaa. Piänemppii ja isomppii. Artoki kovaste mukana, vaiks ei häl ol irea ihav viäl oikkee kolahtanu. Isoveikka sit kummiski auttaa. Saran palan peli meinas tulla pöyrän äyräitte ylitte jo, ku ol nii iso, mut mahtu viäl. Sitä tehtii kolmistas poikie kans, ku ol jo sevverti paljo piänii yksityiskohtii täynnä. Mut valmiiks tul!

Yks melkose pitkäaikanenki huvi ol PAPERIlennokit. <3 Hah! Ne lens enste hyvi suaraa, sikku tarpeeks ol "lötkähtäny", niist tuliki "helikoptereit", ja kyllähä ne hetken ain ilmas pysysivä, ku niit ylös heitteli. Isla vähä kummastel hommaa, et mikseivä heittele palloi mialuummi, ni olisisi voinu itekki osallistuu. Ny tyyty vaa kattelemaa ja väistelemää (nii noit lennokkei ku poikiiki).

Eikä noit katikkaa ny missää kaukan ollu. Kaik pysyttelevä siäl, misä tapahtuu, vaiks sit vaa löhöttäisisiski.

Kirjaintaulust tehtii tairetta. Yhres pojat sitä täyttelivä: "punane, punane, sinine..." Eikä olisisis enää yhtää lissää saanu siihe mahtumahankaa. =)

Sit nauratti vähä, ku Arto halus omenaa välipalaks, ja laitoin sit palasiks. Maisto ja nyrpisti nokkaas, et ei ollu hyvää. Maistoin itekki ja nii ol makkiaa omenaa, et mun suuhu oikkeenki sopivaist. Mut muistelin äitees makuu, ku tykkäs kirpeist omenoist pikkusena, ni lisäsin pikkase sitruunamehuu ja joha maistu! Ei meil vaa "suut napsaa" samoist asioist! <3

Mut joo, sain poikiev vaatteet pestyy nii, et meil käytettii mummu-vaarilavaatteit, ni saatii sit laittaa ne kotivaatteet puhtaina päälle, ennenku sunnuntain lähtivä kotti, mut meijä omat vaatteet jäi viäl pesemät. Tänäpe ehtii. Josko nyssit ens viikolloppun saisisis enemp tehtyy pihal niit talvivalmisteluit, mitä pitäsisis viäl enne lumen tuloo ehtii tekemää.