Ny en ot enää kuvaa, säästän teit. ;) Mut joo, sain just alotettuu puuron syäntii, ku soitto lääkärilt tul. Olinki jo hetken kulkenu luuri käres ympäriis, vessaski, ku en oikkee osannu ryhtyy mihinkää järkeväänkää. Lopult siis söin KYLMÄÄ puuroo. Hah! Koskas se lääkäri osaisisis soittaa ittel, potilaal, parhaimpaha aikaha?

Röntgen näytti oleva "siisti", eli ei murtumii, vähä kulumaa isovarppaan sivus, mikä o ikähä nähre iha normaalii, eikä se mua mitenkää ol vaivannu. Normaalii enemmä kalkkeumaa kantapääs, mikä on torettukki jo aikasemmi, noitte mun akillesonkelmie tutkimuksis, sehä om mul siis molemmis jalois. Ei taivu, ei. Mut se ei viäl selittäny tätä nykyst vaivaa.

Ei näy viarasesinet, eikä mittää mustumaa pehmytkuroksis, vaiks joku rasvapatin tyyppine juttu ei röntgenis kyl näykkää, se vaatis ultran. Meinas, et jollei itte olisis tuntenu sitä pattii, ni kuviem perusteel olisisisis voinu väittää, ettei mittää sellast ees oo. Huakaus sentäs!

Mut ennen ultraa kokeillaa viäl vähä raskaampaa tulehruskipulääkekuurii ja noit ihol levitettävii lihasrelaksanttei, et jos näist olisisis apui. Ku Panadolil ei ainakaa ollu mittää vaikutust. Apteekkireissu siis, ku laittaa sinne reseptit. Pittää kaivaa auto taas yäl sataneel lumen alt liikkeel. Nii, ja täytyy varmistaa, et onha toi meijä apteekki ees auki nykku noit lakkoi o... En lähre kyl mihinkää kauvemmas tän takii...

Jos tilanne ei parane viikkoho seittemä mennes, tai jos menee huanomppaa suuntaha, ni omaolon kaut taas yhteys, ni laittava sen ultralähetteen. Ei tartte sen takii varat erillist lääkärikäyntii (huh). Toivottavaste tää nyssit MENIS "ittelläs" ohitte, ku jos joutuu leikkauksehe, ni SIIN sit on kans pitkä toipumisaika, ja jalkoihi koskemine diabeetikon kysees olle, o ain tiätyllaine isompi riski kummiski. Jotenki KAMALA ajatus!

Mut eihä täst elämäst näinkää mittää tul, jos patti ei hävii minnekkää. Onha toi ny vähä paremp ny, ku vertaa maanantaisehe, et mustelma alkaa olla poijes, vaiks se eiläv viäl lääkäris näkyki. Ja ku astun ny pääosin jalan pikkuvarvas-kyljel, ettei patti osusisis lattiaha, ni sellane "yleis"kipu om poijes. Maanantain ku jomotteli, vaikkei jalka osunu lattiahankaa. Astues yhä tuntuu, ku olisis joku terävä sorankikkara jalan al. Väärä astelu sit rasittaa ny molemppii nilkkoi ja oikkian jalan ulkoreisi kans huutaa hoosiannaa, et kyl tää olo ja elo ny kremppaselt tuntuu.

Rappuset on ne kaikkeiv vaikkeimmat paikat, ku siin ei oikkee kykene menee sivuttaisel askeleel. Mut tätähä nyssit tää elo o. Mittää ei siis ol selvinny, mut uussii keinoi kokeillaa.