Saattii taas toviks seuraa ja kyl sitä vipinää hetkeks riittiki. Kadi haluis olla kaveri, mut Fix ei haluu olla Kadin kamu. Fix haluis olla Mustiksen kaveri, mut Mustis ei oikkee Fixist välittäisis, mitä ny tuijotuskisoi välil piteleväkki. Susu haluis, et Fix pysyis paikaillas, et hää pääsis toist pesemää, mut Fix haluis ennemminki painii, ku olla pestävän. Ja sellast. =P
 

Täsä ol kisaa, et kuka saa ekan välipalaks yhre kankian kärpäsen, mikä tul akkunarraost sisäl. Fix sen tais lopultas syär.
 

Fixil ol tassus oma lelu, ja Mustis leikki kameran hihnal. Fix miätti, et pitäsisiks mennä kans kisaamaa...
 

Ja kyl Mustiksel tuntu iha yrmee ilmekki oleva, mist yriti saar kuvaa. Tällane hirmu epätarkka tul, mut hymy o "korviis saak" näkyvis kuitennii. =P
 

Kadi otti sit varakamun kalast ittelles, ku Fix ei suastunu kaveeraamaa. Vinkutti tätä nii kauva, et lakkas mokoma vinkumastki. Heh! Sit kuulu hetken aikaa pelkkää pihinää vaa - Kadi yritti antaa toisel tekohengityst vissii...
 

Väsynyttä porukkaa muutonki. Aikas harmaat ja märkkää se o keli ny ollukki.
 

Fix ei kyl olis ollu viäl lähtemäs, mut kiltistehä hää boxissas viihtyy. Tottunu matkailija. Täsä kävi kaik tassuttajat toist moikkaamas, et tuuha pian taas! =D
 

Myähemmi sit Susu purki pesuintoas Mustiksehe, joka sallii sen sillo ku o nii väsyny, ettei jaks ajaa toist poijeskaa. Heh! Yhresolo olis kivaa, mut tää pestävän olemine ov vähä vaikkiaa välil.
 

Ja tosiaa; sarevermeit ollaa tarvittu, ku lenkeil ollaa lähretty. Nii koiruuret ku mä itekki. Vähä saaraa kottituloo noppeemmaks, ku ei ol kaik turkki yltpäält märkkää.
 

Enkä mä näist ruusuistkaa ny mihinkää pääse. Näit o NII kiva tehrä. Ulommat vihreet lehret taittuva vähä sisäämpäi siin, ku kuivuva yän ylitte, muttei mitenkää pahannäkösiks menny siltikää. Näit nyssit kimppui o lähteny vähä sinne ja tänne, et lissää saisisin tehrä koko aja.
 

Kimpus olevii ja yksittäisii, orottamas kimputtamist.
 

Näät ova kauniit yksvärisin; keltasin, oranssein ja punasin, mut myäs näi vähä sekavärisin. Osa lehrist ku o monivärissii.
 

Näit keltassii lehtii olis kiva löytää kans lissää.
 

Plikan siipan kaa tul puhet, et ku heil ei tunnu mikkää kasvi elävän kovi pitkää, ni miättivä tekokukkaste hankkimist - tein sit oman ruusukimpun heil. Tätä ei ainaskaa tartte kastel.
 

Aamulenkil otiv varmuurev vuaks mukkaa muavipussin, ku ol märkkää, mut aurinko paisto. Ihanat värit pitkän harmaan kaurej jälkkee! Ja hyvä, et otin, ku löysin taas yhre puun, jost ol tippunu mukavaste taas värikkäit lehtii. En saanu pussii täytee kylläkää (liija ahkeraste viarailen siäl puun alla ilmeiseste), mut täv verra uussii ruusui sain niist tehtyy.
 

Näin ne värit vaihtelee, mite eri aikaa lehret puust tippuva. Samast puustaki tulee mont eri värii.
 

Täsä mun tekemä kuvaohje ruusujentekoho, mite mää ne teen. En ottanu sen ohjeem mukkaa täysi, mist alotin, ku ei ollu niit tarpeit (rautalankaa tai kangasteippii). Mut katkeematon lahjanaru näyttää kyl toimiva iha tarpeeks hyvi. Kuvaa klikkaamal saat sen isommaks. Selaimen paluu-toiminnol pääset takasi, jos haluut. :)

Mä oon iha koukuttunu näihi - vahinko, et noit värikkäit vaahteroit ov vaa nii vähä täsä ympäristös.