Mustis jätti kyl tosi ison kolon tähä meijä arkehe, vaiks onneks näät meijä tassuttajat eivä näyt olevam millänsäkkää, et yks om porukast poijes. Mustis ol ain ihaj joka paikas, misä itekki, kaikes mukan ja moneste killittelemäs viäres, vaikkei olis ees tekemäs mittää. Huamaan yhä välil roikottavani kättä tualilt ales ja orotan, et "joku" tulisis pukkaamaa. Mustis TOSI harvo jätti tulemat. Ei tul kukkaa sänkyyn aamul herättelemää, ei kuulu kurinaa, mitä Mustis ain piti, ku meijä katse kohtas. Ikävöin jopa sitä Mustiksem matkaa omal ruakakupil mun lautasev viärest ain ku me syättii. Pitihä se ilmasta, et "hei, mullekki voisisisis jottai herkkuu antaa!"

Mustis ei ollu mikkää sylikissa, niinku meijä Susu taas on. Näil helteil ja sisätilan lämpötila ku liikkuu siin kolmenkympi tuntumas, alkaa ol Susullekki liikaa. Kiipee sykkyhy, mut hetkem pääst lähtee taas poijes. Susu meil taitaa kummiski olla se kaikkeist vilukissoin, eli kärsii kuumuurest kaikkeist vähite. Tosa Susu olkapääl usseste tul rapsuteltuu Mustist siin samal...

Mut täytyy vaa ol kovi kiitolline näist kahrest karvakeräst viäl meijä elämäs. Antava sitä rytmii, lohtuu ja touhuu, mihi ollaa kummiski jo totuttu aikasemminki. Helteest hualimat lenkit tehrää. Pyritää kuumint aikaa välttelemää, mennää varjosammil paikoil - ja Islal toi viilennyspalttoo pääl. Vesipullo mukan, et saa kostutettuu, ettei käänny kuumuttelevaks. Ja sensellast.

Kuippaljo meki ollaa omii rakkait lemmikkei jo vuasie saatos menetetty. Jouruttu luapumaa mont kerttaa, mut ei se vaa koskaa helpommaks tul. Silti. Erelles muistellaa arjes niit meijät jättäneitäki, jokane ku o ollu oma persoonas ja toiminu asiois omal tavallas. <3 Piänii palassii syrämest o jossai kaikkie näitte lemmikkie mukan menny. Silti on syränt viäl jäljel uusillekki. Kissampentuuha ollaa oltu kattelemas jo alkuvuarest lähtie... Sillee "antennit pystys", ei kovi aktiiviseste. Mut meilei o lähteny muutamaan paikkaha (korivvaihtajii, löytöeläintaloihi...), mist voisisis reipast sosiaalistettuu pentuu saar (lastellasten takii ei oikkee mittää arkaa ja arvaamatont kissaa ny voira ottaa). Toivotaa, et pian onnistais! Ei Mustis tul unohtumaha, ku ei muutkaa aikasemmi lähteneet oo unohtunu.