Mä oon täsä aikoje saatos hajanaiseste näist meijä sairauksist ja niihi liittyvist asioist tänne kirjotellu, ni vähä yhteevvetoo nykytilanteest kans.

Se diagnoosie jälkeine aika ol melkost selvittelyy ja miättimist ja elämäntapoje tsekkaamist (omillas ku oltii, ku hoitohenkilökunnalt ei tullu mittää käytännö apui) ja opetteluu uusil tavoil. Mikä ol sekä fyysisest et henkisest tosi raskast aikkaa. Nykku ojjo vähä aikaa kulunu ja arki alkanu soljuu omal painollas, ni ei koko aja tartte miättii, mitä tekkee ja miks. Vaiks täytyy myäntää, et ne meijä epäterveelliset (päiväpaastolliset) ajat päästii paljo halvemmal, ku mitä nykysi. Ruuvat maksaa, sähköö kuluu enempi, ku kokkaillaa enempi ja siv viäl nää kaik lääkkeet, lääkäreil, labrois hyppimiset. Ei ol torellakaa halpaa sairastaa, vaiks kui sanotaa, et hyvivvointivaltios valtio maksaa. Joo, tiäretäähä me, et me itte maksetaa vaa piäni osuus, mut kyl seki jo taloures tuntuu. Liikuntapuali om pysyny käytännös iha saman ku ennenki, syärää vaa paljo enempi - ja paino tippuu. Hiljaksis, mut kummiski. Mä ku niim pelkäsin, et täsä yli viirenkympi ikäsen ku alkaa syärä neljä kertaa enempi ku enne, alkaa käyrä vaa nousta. Joskus sitä ihmine vaa tarttee lissää ruakaa systeemeihis!

Viimine apteekkireissu katkas vuasikaton lääkkeitte hinnast, ja ens vuarel katto tulee noppiammi ettee, ku o kalliimpii lääkkeit käytös. Mut hyvähä se o, et ov vaihtoehtoi ja niit myäs käytetää. Yks lääke pois, toine tilal. Insuliinist oom päässy eroho, ettei enää tartte miättii iltareissuil (mitä ei kovaste kyl ny korona-aikan ol ollukkaa enää), et mihi insukynää pakkaa (ei kestä lämpöö) ja misä sen sit mahaan tuikkaa - ja mihi aikaan, sekää ku ei saanu kovim paljo ajallisest heitellä. Eli tää vapautus onkyl tuntunu hyvält.

Syärää ny se 5-6 kerttaa päiväs, vähä riippue siit, mite lyhyiks tai pitkiks yäunet millonki sattuva olemaa. Mitä piremp tauko, sitä korkkiamp verensokeri. Jos syärää perunaa, pastaa tai riisii, ei syärä leippää samal aterial, eli vähä pyritää kattomaa, millassii määrii huanomppii hiilareit tulee kerral, vaiks pääosi käytetäänki noit täysjyvätuatteit, mikkä eivä nii sokereit meil kummallakaa nosta. Täysruis- ja kauraleipä mennee sit välipalan ennemminki - tai joskus salaatin kyytipoikana. Kaalii ja palkokasvei ei saarais kumpikaa kamalaste syärä, mut kypsennettyn helpommi ku raakan. Ja huamattii täsä, et ollaa enempi siirrytty kanaan ja kalaan, et noit nautaa ja possuu harvemmi tehrää enää, vaikkei iha tarkotuksellisest näi olla aateltu. Kana ov vaa erulliesempaaki ja siitäki saa monellaist kummiski.

Et ei täs oikeest voi kamalaste valittaa mittää! =D