Men lunssan takii suunnitelmat viime viikollopult uusiks ja siks kävinki nyssit iha ilma isäntää, Nipsun kans, tual. Ku viikollopukski o muut sovittuu (jos sekää nyssit onnistuu, sen näkkee siv vast).

Yhä viäl niiskututtaa ja aika ajoin kutittaa kurkkuu nii, et om pakko yskii, varsinki jos puhuu paljo, mut pitäsis jo pahin tarttumisaika olla ohitte. Tiätty hualehrittava hygieniast, oikkiast yskimisest ja niistämisist, ettei men tartuttamaa sit sillee "vahinkos". Mut Nipsu kyytii ja menoks. Lährettii hetimite aamutoimiej jälkkee. Pikkase plussal keli ja vet ripottel tulemaa. Matkaa abauttiarallaa 80 km autom mittarim mukkaa yhteen suuntaha, et hetki siin matkas meniki.

Pojal luan ol sit kaveri orottamas. Nämä kollit tapas nyv vast ekaa kerttaa. Mut hianoste men. Ei tehty mittää ohjeitte mukassii hajuvvaihtoi tai eristämissii, ku Nipsu sai tulla kopistas ulos, ku halus, ja Möllikkä seuras tilannet sivust. Sit jo koht mentiinki "päätäpahkaa" eestaas vuarotelle toine ekana. <3

Nii toisilles sopivat kaverit ovakki, että! Hauska ol seurata toissii siin samal, ku pojan kans juteltii ja hääräiltii kaikellaist.

Tehtii sit piirakkaa ruuvaks ja sitä jäi sit pojal viäl myähemmäkski ateriaks. 

Ja tykkäsin, vaikken itte viäläkää haist mittää, mut makuaisti alkaa jo palautumaha, pikkuhiljaa.

Nää kaks kulkiva tosiaa kahrestas koko aja, oliva sit ylä- tai alakerras. Ja kotti lährettii Nipsun kans siv vast ku ol jo ollu vähä aikkaa pimiää. Hirviiki nähtii. Keli muuttu pakkasem pualel ja ol tosi liukast. Vähä miätitytti, et kuimmoni kanssa-ajelija siäl viäl mahto verellä kesäkumeil? Turvavälit yritin pittää myäs taakse tarpeeks isona (vilkuttelemal jarruvaloi välil iha persiis kulkijoil - onneks kaikki ain tajusisiva vinkin). Ja iha turvalliseste hyvi kotti saak päästiinki sitte.

Mut olipa väsynyttä poikaa sit loppuillan. Heh! Nipsu ei muuta tehny, ku söi lautasen tyhjäks ja kellisty vattas viäree - ja siit suaraa yäunil. Mut olipa kivaa!