Niihä se aika kuluu ja vaiks oon tosiaa paaaaaaaljo vähemmä otellu valokuviiki, mitä yleensä ottelen, ni niit silti tuntuu kerääntyväv vaa. Iha mahottomaste. Täsä ny "kuvasaastet" juhannukse tuntumast. Tai osa niist, taitaa ol paree jättää jottai toisellekki kerral.
Rauhalline juhannus, ku pääosin oltii isännä kans kaksistee (kera karvasten kavereitten, tiätty). Kuikuilin tosa joka ilta superkuuta taivaalt, mut yht iltaa lukuunottamat sitä ei näkyny.
Muuto kyl ol kaunist auringonkajoo pilvihi heijastunu.
Kyläilijäkattimme, Fix, nautiskelee olostas. O saanu vallattuu huaneen käytännös ittelles, ku muut katit ei pahemmi siäl käy. Riahuilut ja remut hoiretaa muis tilois, ku Fixil riittää tota menoenerkkiaa paljo enempi ku vanhemmil. Vähä o liijanki tungettelevaine, ku pakkaa yrittämää ain yhtaikaa siihe kissanhiakkalaatikkoho, misä joku jo o...
Välil o sarellu, ukkostellukki, mut on sitä sit ollu iha grillikeleiki. Isäntä o ottanu ja puuhannu grilliherkkui oikkee pitemmä kaavam mukkaa.
Neljän tunnin rimpsarit, esimerkiks. Nam! Mehevää ja muhevaa sisält, rapsakkaa ja mausteist pinnalt. Tehrää taatuste toistekki!
Lippuki muistettii. =D Juhannust juhlistettii, vaiks kahrestas vaa oltiinki.
Alkaa metsie polut kaventumaha kummaste, ku puskikot kasvava rehottae polkujev viärel. Kuumaa ja kosteet, ni kasvit tykkäävä.
Ja näyttää näit söpöi pörriäisiiki kukis pyärivä.
Raunioyrtin kukkaset näyttävä oleva yksii suasikkikasvei näil.
Jollei ol satanu, ni muutev vaa o aamusi melkost kastet ilmas ja Kissin turkkiha tuntuu kastuva joka kerta. Sit sisäl kuivatellaa. ;)
Ja sunnuntai-iltan siv vihrov viimei näky tää Superkuuki. =D Komiasha se.
Terassil kuvii kuust nappailin, ni siin ol oven takan kaks otust, ku seurasiva mun touhui. Olisisiva taatuste tykänny tulla ulos kans, mut emmää sit enää yät vaste. Kello alko olemaa pualenyän tuntumas kummiski jo.
Meijä lähel olis tarkotus tulla lampait täsä. Tais olis ollu vissii tarkotus jo aikasemminki, mut ei se tainnu airan tekemine ollakkaa nii helppoo, mitä luuliva. Kivine ja kallioine pohja ei ol kaikkein mukavin tyäalusta. Saa nährä, koska ne lampaat sit siihe ilmaantuva.
"Mittää olla tehty!" - Yrit täsä sit pittää mattot paikoillas, ku jollei kissoil ol yhteist hauskaa, ni sit näil o omaa hauskaa. Täsä siis Mustis "tappo" mattoo ja sit jäi vaa kuvaukse ajaks yrittämää näyttää silt, et näihä tää ain täsä o... =P
Ja täsä o kaik mustavalkoset yhes koos iltasel. Ku lämpötila sisäl kohoo, ni kyl ne vaa kissatki mialuummi sit oleilevav vaa.
Meijä puutarhurointi o melkose miälikuvituksellist. Heh! Tai oikkiastas siis täysin rentoo. Jottai siält näkkyy siämenist lähteneen kasvuhu. Ryppäin - pitäs vähä hajotel niit eri paikkoihi, mukku multa o nii rutikuivaa, et jos siihe menee räpsimää, ni kaik kualeva. Noh, viime vuarelt maaha jääneet perunat ovas sit ottaneet valtaa ja kasvava siäl tääl pellol. Josko jossaikohti saisisi niitte alle jäävät kukkietaimet siirrettyy jonnekki, ni olisisi tyytyväine. Ehrin, jaksan, jos viittin, heh! Vähä niinku keleist kii.
Herkuteltu siis ollaa, kalaa ja uussii perunoit.
Kaslerii ja uussii perunoit (ja sillii). Ain ku o ollu mahollist, ni syärää ulkosal, mut satteel siäl ei viihry, sentäs.
Mansikkarahkaa; tuareist, makosist suamalaisist mansikoist. Namsk!
Muitaki mettänelävii o tullu nähtyy täsä, vaiks ussemmite niist ei mittää kuvei saa. Mustarastait, kyyhkyssii, ketui, rusakoi, naakkoi, mut sitä mäyrää, mikä olis ehrottoman ihana nährä toistekki, ei ol näkyny.
Talitiaiste poikaset ottiva ja lähtivä kans pesästäs täsä juhannukse al. Sinnehä osa pujahti vanhempies kans sireenin oksil.
Emo pit hyvää vahtii ja kovaste varottel het, jos terassil alko olemaa liikaa liikennet. Mut eihä näät poikaset kauvaa täsä tianoil pysyny. Mettähä sit lopultas kaik hävisivä. Sej jälkkee onki ollu kovi hiljast täsä, ku linnut hiljenivä.
Lupiineist tykätää ja niit sit olen jokusen tonne takaterassil laittanu koristeeks.
Kovi paljoo ei voi katkoo, ettei sit jää siämentämät kokonas, ja kualee koko kasvustot pia, jollei uut tul ollenkaa.
Juhannusruusuu mukkaa, ni saa tuaksuuki ympäristöhö.
Täsä taas kuusamaa, juhannusruusuu ja lupiineit.
Kärhötki kasvava.
Komioitha ne ova, ei voi lainkaa valittaa! =D
Läheltäki nättii.
Hellerajan tuntumas tehrää siis pääosi lenkkii mettis, koirat kestäis aurinkooki paremmi ku mä, mut ei viitti kerät kuumuut turham päite turkkeihinkaa. Pelloil ja paljail teil o tosi kuumaa ja pölyst - eikä se kuuma asfalttikaa koirie anturoil mittää hyväks ol. Varjos o paljo paremp.
Villiviinii ku ei ollu puutarhamyymäläs aikanas, ni ostin "aitoi" viinei. Valkossii rypäleit ja punassii. Eivä kovi köynnöstävii näyt oleva, mut kasvava sentäs.
Ja punases ojjo kukkanuppui! Jännää!
Het ku joev virtaus hiljenee, ni siihe alkaa ilmestymää ulpukan lehtii.
Ja sit ne hetkoht alkavakki jo kukkimaa. :)
Yhre lenkim päätteeks otin kuvaa koirist kärhöjev viärel. Jeps, Kissin nenujjälki näkyy kärhöis suttun. Ei ollu mittää mil olisisi tosa matkal sitä putsannu, ettei suttu olis levinny. Sil lenkil käytännös kaikis kuvis, mitä tul napsittuu, löytyy sama suttu. Heh! Linssilude, mikä linssilude.
Iha rento ja rauhalline juhannusaika meil. Vähä miätittii, josko olis lähteny liikenteeseenki jossaikohti, mut sit olis tarvinnu noit grillailui jättää vähemmälle tai siirtää kokonas johonki toisehe ajankohtaha ja ku säät oliva sevverti vaihtelevat, et yritettii ottaa parhaist kohrist hyäryt irti, ni tääl siv vaa oltii. Ja mikäs tääl olles. Poika hak telttailuvermeet jossaikohti ja palautti ne sit myähemmi takasi ja men taas menojas. Tätä tää nyssit o, aikuiste lasten kans.
Oikke ihanaa kesäjjatkoo kaikil!
Kommentit