Taas o tekniikka sitä mitä o. Ärsyttävää, ku ei toimi. En saanu välil kamerast kuvii koneel, ku muistikortti ei suastu menemää koneen muistikorttiaukkoho, sit usb-kaapeli taitaa verellä kans viimessii, ku toimii välil, mut välil taas ei millää. Sikku vihro oon noi 300 kuvaa saanu siirrettyy koneel (1-2 minuuttii per kuva - HUH!) ni sit en saa niit liitettyy vuaratuksehe tai feissarii lainkaa. Et välil olis sellane olo, et voisi heittää kaikil koneil vesilintuu ja muuttaa jonnekki korpee kokonas, et kehtais oikkee kunnol pärrät isommallaiseste. Mut nykku sit kuvat o, ni vaiks yritin valit niist vaa osan, ni silti niit riittää...
Poja entine huane o tullu nyssit siivottuu eräällaiseks viarashuaneeks. Ja hänku ei pahemmi verhoist tykänny, ni ol ottanu sellaset poijes. Mä sit ostin tollaset naruverhot, et saa joko ylös tai sit vapaaste alas, jos haluu. Vaiks onki vaa mettää akkunan takan, ni joskus sitä vaa kaipaa verhoi... Ja mikä huanees ärsyttää (ei vissii muit meil, vaiks en tiär miks), ni toi älytöm määrä erilaissii johtoi, mikä sinne o siunaantunu. Puhelint, sähköö, antennii ja tiäs mitä muut... Yh!
Enne jouluu sit kipastii käymäseltäs vähä siäl ja tääl, jouluterveissii viämäs. Samate meil kävi porukkaa lisääntymäs määri enne aattoo. Täsä komees rivis siskon koirat Pörri, Jaja ja Ekku, sekä meittin Kissi ja lainakoiramme Repe.
Käyttii sit veljenki luan ja kas kummaa, ku ihastelin heijä kynttelikköö puuhellam pääl, ni joha sit samallaiset kaks, meijä sinisen vaa, putkaht joulupaketistaki. =)
Kolme koiruutta ku ol menos mukan, mut näist ei kyl tahtonu mittää kuvii saar, misä olisisiva yhres vähääkää ollu.
Repe löys vinkulelun ja varmaa talon pehmeimmäm paikanki. :)
Käytti herkuttelemas myäs tutustumisreissul pojan morsmaikun perheel luan. Jekku, pojan kissa, ol siäl kans...
... niinku perheen omat kissat ja koiratki. Sevverti ol taas menoo ja vipinät, ettei tahtonu kaikist saar kuvii lainkkaa.
Mut olipas kiva käynti!
"En tykkää!"
Miniäkokelasha ol oikkee parastas pistäny, ja tosi herkkui oliki sit tarjol. Tummaa ja vaaleet leippää, kalaa ja lihaa, makkiaaki.
Hyydytetty juustokakku ol varsim makossaa kans.
Tunkuu koris, mut sopu sijaa antaa. :)
Repehä o ain täsä välil meil ollu sellassii reiluv viiko mittassii aikoi, et kaik ova keskenäs tuttui kyl. Repe tykkää kissoist ja kissat tykkävä Repest.
Majakkan ja perävaunun useeste menivä, joko kissa erel tai sit koira. ;)
Ja Repen häntä heiluu koko aja!
Paitti sillonku nukutaa. =P
Ja Repehä se o samal taval kaikes tekemises mukan, ku muutki tassuttajat. Alakerras, jos mä oon alakerras, yläkerras, jos mä oon siäl. Usseste viäl samas huanees tai ainaki nii, et näköyhteys säilyy.
Mähä siis annan kyl koirie leikkii yksinäs sisäl, kunha ei mittää hurjaa riahuu pirä - ja koirie keskinäiset remut lopetan het, jos liija äänekkääks käyvä. Mut Repe ja Kössi olisisiva kyl nii miälelläs tykänny ottaa kunno painimatsii. Kyöstin selkä- ja lanneonkelmien takii vaa ei voi antaa Kössin enää sellasii leikkei harrastaa, ettei käy isompaa vahinkoo. Hallitummi sit veretää vaik yht leluu, toine toisest ja toine toisest pääst.
Iha harvinaise vähä kuvii ottelin täst Repen meiloloajast, ku jatkuvaste sato vet ja ol märkkää ja pimiää. Ulkonki kamera tais ol vaa pari kerttaa, ku en haluu kastaa sitä.
Plikan Fix-kisuki tykkää Repest ja Repe Fixust. Tai kenest Repe ny ei tykkäiskää?
Tosa olin viikkaamas pyykkii moksuil ja meinasin laittaa ne kassihi suaraa, mut ennenku ehrim mittää, ni kassi oliki jo varattu. Susu tykkäs ol siäl mont tunttii. Repeki sitä ihmettel ja kummastel, et mitä se oikkee tarkottaa.
Välil olttiiv vaa.
Ja Kissihä ain käy tassus/massus kuivaamas meijä päiväpeittoho yläkerras, tai sit soffal alakerras...
Repe nukaht usseste takaove ettee verhoje kutitettavaks.
Mitä tehtäis?
Ulos lährös.
Ja sit ol tassut ja nassut märjät, ku kotti taas tultii. Mut hyvä ku o varustust, ni voi kivaste ulkoilla märjälki kelil.
Repe ihmettelee, miks Susul o häne lutkulelus pääs...
Susu kanto tätä ja sit jätti muj jalkoje ettee. Lätkäsin sen Susum päähä ja siinähä tää sen sit anto kummaste tovin ollakki. :)
Joko mennää?
Fix löytää ain ne hyvät seurantapaikat, mis voi kattoo, mitä muut tekkee.
Tai vahtii, ettei kissoje kupil tuu varkaim mittää, mist hän jäis paitsi. :)
Märkätassu taas ittees sänkyl kuivattelemas.
Piänel rullal se isompiki koira pääsee... Kössim peti ov välil varsi suasittu paikka.
Viarait kävi, meilläki. Koiratki tykkäs.
Sit alotettii jouluv valmistelut. Mä käväsiv viäl aatton vanhuste tykön enne meijä omii juttui, ku nuarisoki ol tulos vast iltapäiväl.
Pöyrä akkunampualeine pääty ol varattu kaikemmoisil koristuksil ja komistuksil.
Kinkku ol tehty jo päivää aikasemmi, ni joulun tuaksuu tul torttuje teol sit torppaha.
Katoin pöytää jo ennenku menin itte joulusaunaha, ni täyty suajat vähä kaffeleit papereil kissoilt. Ruuvat laitin esil vast sikku pysty jo vahtimaa, ettei ylimäärässii viarait pöyräl käy. :)
Kynttilävvalos tul kiva tunnelma. Ja oliha se valla ihanaa, et ol koko porukka koos! <3
Iha hutaste heitin tassuttajil herkkupakettii, sillee, et ossaava ite sen sit kans aukast. Ei ollu nättei, mut oliva kiitollissii silti. Tiätävä hyvi tän jouluohjelmanumeron kyl jo. Orottava omii pakettejas.
Kyntteliköt ova varsin kauniit!
Niinku muutki kynttilät.
Seuraavan päivän sit nuariso tuliki sevverti myähää, et ehrittii syär kahrestas. Ei tullu ähkyy, enkä kyllästyny viäläkää kinkkuhu.
Jälkkäriks riisipuuroo ja sekametelisoppaa. Nam.
Tapanimpäivän Repetti tulttii hakemaa kotti ja seuraavan päivän käyttii sit Paattisil anopil luan viäl jouluaterial. Et on täsä kyl syäpötelty, juu! Mut kivaa rauhallist aikatauluttamatont menoo ja meininkii. Toivottavaste muittenki joulut o sujunu mukavaste!
Kommentit