Se onki iha harvinaise kesässii kelei pirelly, ettei muutamat sekaam mahtuvat sarekuurotkaa ol pilannu tunnelmaa. =D
 

Pihailust ollaa pirempie lenkkie lisäks nautiskeltu, vaiks meijä takaosa tontist melkose ajois varjoho jo meneeki. Tarjettu ollaa!
 

Ja ku otin kameran fölihi, ni täytyyhä sitä sit käyttääkki. =D
 

Kissil tuntu taas oleva se kaikkeist isoin meno pääl. Ympäri, ympäri enste Kadin kaa, sit vähäse aikaa yksiksekski.
 

Sit yritti Kössii mukkaa, sit siirtyki Mimin kans pallottelemaa, sit taas ympäri ja ympäri.
 

Enerkkiaa ku piänes kyläs.
 

Unohtamat meijä "ulkokisuu", Susuu. Täytyhä hänenki pääst tuareel "salaatil". ;)
 

Silmä tarkkan kyl seuras, misä koirat pallotteliva, ettei saa koripallost päähä. Se pallo ku o isomp ku koko kissa.
 

Lopult sit halus turvalliseem paikkaa pöyräm pääl. Näkkee ja kuulee kaiken, muttei ol nii vaaraa jäär kenenkää jalkoihi. Ehkä pitäs myäs vähä raivat noit pusikoit tost tason reunalt, heh. Nokkoset näyttää viihtyvä.
 

Paremp kuvakulma, ku jää turhat pöheiköt poijes kuvast. :P
 

Kissi vahtaa taas, et kummam pallom perään lähtis. Jossaikohti sit Mimiki jo luavutti ja anto pallos Kissil kokonaa. Vireoo meijä palloilust löytyy täält.
 

Kössii ensmerkkailuje ja piänte haukkujuaksujej (ku yritti pyssyy Kissim peräs, eikä onnistunu) jälkkee alko homma jo väsyttämäänki.
 

Eikä se kameran "tuijotuskaa" kovi kivalt näyttäny tuntuva. ;)
 

Viäl loppupallottelut ennenku mentii sisäl.
 

Ja iha hyvään aikaa päätettii ulkoilu täl kerttaa, ku huamasin terassil päästyy, et "jottai jäi"... Hmm.
 

Nimittäis läpyskätossuist osa pohjaa irtos. Ehkä näät ovakki ollu melkose suures käytös täsä vuasie saatos kyl.
 

Susuki moist ihmet kummastel. Et eiks meijä sisäl pitäny mennä ja mä rupesin tuhtaamaa - taas - jottai iha omian.
 

Ja oliha meit sisälki jo joku orottamas. :) Mustis ku ei tykkää pahemmi ulkoilust ja pysy meijä ulosvalmistautues piilos, ni joutu jonku aikaa olemaa yksi, ja pitää torppaa pystys. Hassu, ku ei tykkää ol ulkon, mut silti tykkäis ol menos mukan kummiski.

Mimi napsi karviaismarjoi suaraa puskist, et rouske vaa kävi. On se kyl sellane marjakoira, ettei tosikaa. Pit oikkee komentaa jossaikohti poijes puskie kimpust, ettei sit käy liija paljo syämää tai syä niit piikkei, mitä karviaisem puskist kans löytyy. Mimi ku syä mm. mansikat lehtinee päivinee mialuuste. En ol nähny, et karviaisist vetelis, mut varma ov varmaa.

Isäntä tek hankinnan ja ost mehumaijan, et kaipa sitä sit tarttis jottai sil tehräkki?