Sannal ol plokissas kiva meemi, mihi tarttusisi. Täytyy vaa kirjottaa kaik ny uurestas, ku vuaratus heitti "sopivaste" yhteyrem poikki mun kirjotukse aikan, eikä tallentanu mittää. Et "kiitos"!
(Kuva o epäselvä, mut siin Kissi hyäris ja pyäris nojatualil nii, et sai naamas iha sekasi. Hurlumpsis ja sit kurkkas nojan ylitte. Ennenku eht taas jatkamaa touhujas, saiv vaa tällase napsun. Siit sevverti selvää kummiski saa, et laitan ettippäi teillekki.)
Meemin tarkotuksen siis o listat vähintäs kymmene asiaa, mikkä saava ittel paremma miäle aikaseks.
- Perhe. Tää oma ydin; isäntä ja lapset, sekä laajennettu (lähisuku mukkaa). Saa olla oma ittes, nii hyvin ku huanoinki päivin. Tuki ja turva.
- Lemmikit. Pistän tän erikses, vaiks perheejjäseniihä nääki meil o, mukku kaikil ei kummiskaa perheissäs lemmikkei ol. Näät antava niim paljo, ettei sitä ossaa lyhyest kuvatakkaa. Lohruttava, pistävä liikkeel, hauskuuttava. Jottai naurattavaa tekevä joka päivä, jopa murheissaki piristävät.
- Ystävät. Miälipiteirev vaihtoo, toisten tukemist ja auttamist pualin ja toisin, yhteissii miälenkiinno aiheit, hauskampittoo, lohruttamistaki tarvittaes. Ystävät monesti auttava jo iha sil "pelkäl" olemasolollas. Itte oon kovi huano lähtemää liikkeel minnekkää, mut ihanat ystävät silti muistava käyr ilahruttamas tääl ain välil.
- Meijä piän punane torppa. Se oj jottai, mil o mahtavan hyvä henki, ja se näyttää suloselt. Ikän ei tair valmiiks tulla, mut ei se menoo haittaa. Se näyttää päivävvalos upeelt mettärreunas ja pimeel talost loistavat valot ova tunnelmallissii. Eikä remppa-aiheet torellakaa lopu keske - aikataulut vaa paukkuu. Ja jokane piänki eristysaskel tuntuu syrämes saakka.
- Sisäkasvit. Kummaste ne vihreet sisätiloiski vaa piristävä. Ja osa näist pakkaa välil yllättämäänki iloseste antamal kukkii tai "poikassii" sillo, ku niit vähite osais orottaa.
- Piha ja puutarha. Aakeet laakeet täsä meil o, ja vaiks ollaa pyritty pihakunnostus laittamaa mahrollisimma minimiin, ku rakennuksis olis sitä tyäsarkaa tarpeeks, ni onha toho tölliv viärel yht ja toist pikkuhiljaa ilmestyny. Isäntäki ku innostu, vaiks ekaks meinas, ettei hänest ol pihapuuhihi. Kylhä se upeelt tuntuu, ku itte kasvatetut, maaha laitetut kasvit alkava kukoistamaha. Eikä nääkää suunnitelmat pihav varal taira mihinkää hetimite loppuu - tuntuu et koko aja tulee miälee jottai uut kivaa.
- Luanto. Vaiks sitä kelei om monttaaplaatuu ja ussemmite tuntuu oleva joku "vinos" (märkkää, loskast, mustaa, pimeet, liukast, liija kylmä, liija kuuma...), ni oi, mite tuntuu kivalt, ku joskus onki iha just nappikeli: pikkupakkane, lunt maas talvel, sopivan kosteellämpöne keli kesäl, et kasvit viihtyvä ja kukoistava... Aurinko ja sinine taivas sopiva nii talvehe ku kesähänki. Yht kaunist, vaiks erillaist. Voimaannuttavaa.
- Käsityät. Näit ku o erillaissii; sellassii, mikkä vaativa keskittymist ja sillo unohtuu kaik muu. Tätäki ain välil kaipaa. Sit taas niit, millo voi kattel telkkaa, lukkee tai jutel samaan aikaan. Ja ku ain välil sit joku valmistuuki, ni kylhä se mukavalt tuntuu.
- Kirjat. Lukemine rentouttaa, opettaa, avartaa. Mul lukemine tuntuu tuleva kausittai, vaiks mul yäpöyräl ain o keske-eräne kirja, ni ain ev vaa ol tarpeeks pirtee petihi mennes, et jaksaisisi ottaa sitä esil. Mut jossaikohti kummiski. Lukemist om myäs näät tiatopualet, mitä tulee välil kans otettuu "ohjelmaha"; koirie koulutuksest, käyttäytymisest, anatomiast jne. tai kasveist, sisustuksist ym.
- Plokit ja feissari. Noh, tää tavallas liittyy sekä sukuhu, ystävihi et lukemissee, mut silti se o eri asia. Plokie ja feissarin avul pysyy kärryil muitte menoist ja meininkeist yleensä paremmi ku ilman näit. Itte ainaski oon tosi huano ottamaa puhelint kättee ja kyselemää kuulumissii. Siin vaa o jottai vastemmiälist. Vastaan kyl, jos mul soitetaa (ainaski, jos numero löytyy jo mun puhelime nimilistast) ja oon puhelimev viärel. Onha seki totta, et se äänenki kuulemine toisinas o iha tervetullutta! :)
- Valokuvaus. Se on outoo oikeestas, mut nämä piänet hetket ajan kulust, nii luannost napatut, ku varsinki näät enempi henkilökohtaset, albumeihi päätyvät (eivät siis välttämät mittää laatukuvii lainkaa) kuvat, antava jottai, mitä pelkät muistot eivä pysty tuattamaa. Yks kuva isommast tapahtumast, voi tuar koko tilanteen eläväste ettee, mink ehkä unohtais kokonas, jollei sitä yht kuvaa olis olemas. Nautin kuvie ottamisest, mut myäs niitte kattomisest ja selaamisest. Meijä kuva-albumit ova ain kären ulottuvil.
- Kirpputori. Juu-u. Materialistiseks menee, mut jos mä shoppailen, yleensä kipasen kirpparil. Jännäks sen tekkee ain se, ettei koskaa tiär, mitä siäl on tarjol, eli orotusarvoseste ei koskaa kannat mennä. Eikä koskaa ol tarvinnu kottii tyhjin käsin tulla, ain o jottai mukkaa tarttunu. Muil sit jollei ittel.
Olis sitä voinu viäl lissääki löytää, mut jätetää ny tähä täl kerttaa. Kait sitä joku jakomääräys olisis kans tähä kuulunu, et kelle pistää ettippäi, mut jätänki pallon ny lukijoil ja kuka haluu, ni nappaa mukkaas. =D Jätä vaa kommenttii, ni ossaan tulla kurkkimaa! Hyvämmiälejjuttui o ain hauska lukkee! <3
Kommentit