Me ollaa isännän kans orotettu, et tulis kivat ruskakuvailukelit, et pääsis vähä ajelemaa Karkil, mut vaiks iha jokune puna-keltane vaahtera o näkyny maisemas, ni hyvi harvakseltaa. Muuto ei ol lehtipuut viäl näyttäny heräävän syksyhy. Toki joku puu jo näyttää purotteleval lehtiäs, mut silti mittää kaunist väriloistoo ei kyl ol ollu. Tuleekohankaa?

Ystävä tul ny vihroste mökkimatkallas hakemaa ton hänel tekemäni villapairan. Iha ol sopivan kokkone ja vaikutti kovaste siit tykkäävänki. Tää on kyl NII lämmin, ettei iha ns. normiolois varmaste tul päälle laitettuu, mut talvee kohtiha täsä mennää. ;) Mahtava rojekti saar tehrä jottai iha just siihe tarkotetuil lankoil. Tosi harvinaist herkkuu.

Toi tullessas varsi upeen kukkalaitteenki! Sulosine tupsuines. Pit koittaa laittaa se mahrollisimma kissaturvallisee paikkaha, etteivät pukkaa sitä het nuri. Kaik uus ku ain kiinnostaa. =) Juattii kaffet, syättii isännä tekemää pitsaa ja tiätty höpöteltii menemää.

Hauska "yksityiskohta", ku ollaa ain enne treffailtu pihal, ni ny ekaa kerttaa ol sisäl meil, ja ku me ollaa luultu, et meijä "yleisväri" tääl o sinine, ku ussemmat verhot, soffanpäälliset, matot, osa tualeist, tapeteist, koristeist ova sinissii, ni nyt hää ol jo toine, ku sano, et mite meijä koti onkaa nii kivan vihree. ;) Ku on noit kasvei niim paljo. Heh!

Naureskelin täsä yks ilta, ku rapsuttelin ja harjailin Islaa yläkerras, ni tää alko peilin kaut mua tuijottelemaha. Ku kallistuin vasemmal, kuano käänty vasemmal, ku kallistuin oikkial, kuano kallistu oikkial. Ku heiluttelin kät ylhääl, Isla nosti kuanoos kans, ja jos käsi kävi lähel päät, koski kättee. Hah! Yritin ottaa siit vireooki, mut eihä se oikkee onnistunu, ku mä olin itte liikkees koko aja. Mut tää ainaski hyvi tiätää peilin tarkotuksen: sen avul o silmät seläski. <3