a1.jpg

Selvittiihä siit, pelotetust ja pelätyst Toini-myrskyst. Ei se helppoo ollu, ja lopultas ihav verem maku suus (siis iha käytännös, oikeest!) loput lumet pihalt saatii siirrettyy pihan reunoihi. Huh! Isännä kans vuarotelle ja välil yhtaikaa pihal huhkittii. Illal oltii molemmat iha rampoi ja pelättii, mite päästää tänäpe aamul sänkyst ylös lainkka.

Näi paljo näi märkkää ja painavaa lunt ei ikinäs meijä tääl asues (reilut 20 vuat siis) ol taivaalt tullu. Paljo o lunt saatu aika ajoin, mut enemp sellast höttöst, minkä vähä helpommi siirtää paikast toissee. Ny ol koko vuarokaus lämpötila plussal, ku lunt tul ja tul ja tul. Ja lumikasat kasvo, vaiks välil tuntu, et pihalt ei ol mittää lunt poijes lähteny, ku sitä uut tul sellasel vauhril, ettei meinannu millää peräs pyssyy. 

Ikinä enne ei myäskää lumi ol ollut tollast, et tarttuu lappioho ja kolaha nii kii, ettei meinaa irti lähtee, vaiks ylösalasi sitä pittää. Pit kolauttaa ain, mikä otti voimil, eikä voinu "heittää" lunt jo tehtyje kasoje pääl, saatika yli, ku se ei vaa liikkunu irti. Turhauttavaa!

Yäl sit "maa tärisi" muutamaan otteesee, ku läht lumet katolt liikkeel. Osa etupihal, suurin osa takaterassil. Ei jaksettu noust kattomaa, tuliks nuahoustikkaat ales samas syssys. (Onneks ei tullu!)

Tänä aamun piäne pelonsekasi tuntein sit kööki akkunast kurkistamaa ulos, et mikä tilanne, ku sitäki pelotteliva, et lissää lunt voi tulla vaiks kuip paljo viäl tämänki päiväm pualel. Ei kamalaa, vähäsev vaa uut lunt. Huh! Koiran kans lenkki ja sit kolaha kii. Viitise senttii sellast pehmeet ja kuivaa höttölunt tullu. Vähä yli viis minuuttii, ni sain kolattuu pihan, meijä tiäosuure ja postilaatikon erustan, mihin aurausauto ol kasannu lunt tost isommal tiäl mennessäs. Iso helpotukse huakaus! Ja onha tää ny kaunist! Kyl mä tykkään, et talvel lunt saa ollakki, mut joku kohtuus vois täsäki olla, ettei monev vuare lumet ain yhre päivä aikan ales tulisis...