Pelättii, et musta joulu tulee, ku kaik meinas sulaa, mut tuliha sitä sit lissää. Yhä o luanto valkosen, ja hurjan kauniina. Vaiks sit vastapainoks tul ne kylmät kelitki sit. Meil men melkkest -20 asteesee tosa pahimmillee, mikä tosiaa tuntuu torpaski, ku erelleenkää ei olla lisätty pattereit, mitä lämmitetää.

Vaarin ja Niilon hakemaan kuusehe saatiiv vihroste valokki. Ajastimen taa, ettei pala kokoo aikaa. Ei noit ledit ny kamalaste palaessas sähköö kuluta, mut kummiski, lisä seki o tähä kaikkehe muuhu, mikä om pakko pittää pääl.

Tämäv vuare joulukalenteri bujos tul aattona valmiiks. Ens jouluks sit taas pitäsis kehittää jottai uut, erillaist.

Lunt o tuiskunu kovaste, tuulen kera, sit o tyyntyny, ja pilvekki kaikonnu, aurinkooki näkyny - ja sittehä se pakkanenki tuli.

Aattoaamun puurohetki o se ainut puuro, minkä isäntä vuarem mittaa haluu syär. Sekametelisoppaa en ny tehty, ku ei ollu sil oikkee tilaa missää - ja mä olisisi ollu ainut syäjä. En ossaa laittaa vaa yhrelle annost, vaiks yleensä syänki siit iltapalaks aina aatonaatto iltana sen ekan satsin lämpimän mairon kera. Ny isäntä söi "karkkina" ne kuivatut herelmät, mikkä ostettii sekametelisoppaa varte. Ei menny hukkaha nekää siis.

Kuurankukkii akkunois, vähä siäl tääl. Ja koko meijä torpan ulkopinta sellane sokerrrrrihurrrrettu. Tulee viluvväreet ain ku vaa sitä kattooki, on NII kylmän näköst, että!

Tiätty se joulurauhaj julistus telkast kattottii, kera glögie. Kaik lämpimäiset höyryää ny kovaste tääl, ku huaneen lämpötilat ov vaihrellu siit 11 asteest takav viarustan kuuteentoist, yleiseste ottae 12-14 riippuev vähä huaneest. Ja kööki akkunat o sisäpualelt ain huurus, ku ruakkaa hellal tai uunis tehrää.

Kinkkuu ei ostettu, ku niit ol vaa isoi (ja kalliit), eikä meil ollu ny kukkaa muu tulos jakamaa ruakkii, ni olis kahrestas ollu haasteellist käyttää, saatika maksella sen kypsennyst uunis. Ostettii sit kalkkunan rintaleike (tai filee, mikä se nyssit olikaa), ja sen paistamisee men parise tuntii vaa. Tosin melkose mautont se o, et jollei ol hyvää kyytipoikaa, ni syämät olisis jääny. Leivämpäällyseks tost ei ol.

Vaik o sanottu, ettei aikuisil mittää lahjoi, ni jostai noit pukettei sit kummiski vaa tul. <3 Ol siäl tassuttajillekki omat, mikkä kissat löys aika äkäsee, ku laitettii lahjat esil. Isla tiätää jo homman jujun, ja orotti kiltiste vähä kauvempan omaas. Tul lämmiket (thermo-kerrastoo, villasukkii, kynttilöit...), koristet (valoi, tyyny, amaryllis...), käytännöllist (kissoil ja koiril herkkui ja ruakkaa, keittiöpyyhkeit ja patalappui, käsipesunestet, herkkukori, serviettei...) ja kivaa (vihko, muistikirja, pastellikynät, -paperii ja pastellipiirtämis-ohjekirja...) kaikellaist ihanaa! Voi että!

Sit välil lasketeltii vattojamme erinäiset "lämpöpatterit" sylis. Välil Pyry, välil Nipsu, välil molemmat yhtaikaa, ja Isla sit taas varppaittem pääl. Et läheisyyt, läheisyyt! <3

Sit aatton viäl hämärän laskeruttuu lährin ystävän kans kiärtämää Nousten hautausmaat. Ihmissii ol paljo, ja kauniisteha ne kynttilät siäl tianoot valas myäs. Piipahrettii iha hetki kirkon sisälläki lämmittelemäs valokuvauksest kylmettyneit sormii.

Ja kiärrettii koko kirkko. Mun eka kerta hautuumaal näi joulun aikana. Tai siis talvenkaa aikana. En ol lumisil hautuumail tainnu oikeest ikinä enne käyr. Kesäaikan kyl. Täystyyni keli, mut silti se napakka -15 astet, alko sormis tuntumaa, ku kosketusnäytölliset kamerat meil molemmil käytös. Hrrr!

Sellane tunnelma, et kaik ihmiset vaa kuiskiva keskenäs, vaiks ulkon oltii, ja lähties kuultii pöllönki huhuilevav viäl jossai lähistöl. Ei kyl maisemat enää täst paljo kauniimmaks voi muuttuu.

Joulupäivän aamu om meil ollu perinteiseste se kinkkuvoileipä aika, mut nykku kinkkuu ei ollu, ni tein siskon leipomaan saaristolaisleipään cream fraiche, graavilohipäällisen ja nautittii ne glögin kans. Iha tul sopivaste vatta täyttee siitäki. Näi sitä o tänä joulun rikottu yht ja toist perinnet oikkee urakal.

Ja siv viäl lissää uut. Jouluruakkii, niit perinteisii, ol ny puutteelliseste, ni silti jottai vähä normaalist arjest poikkeevaa halusin, ja ku näin yksis joulupakettipakkauksis, mitä joululahjoiks kaupas ol myynnis, noit nauhamakaronei, ni lährin siit miättimää jottai. Punajuuripasta tul sit vastaha, et se nyssit ainaki o punast, heh! Punajuuriha ei rosollii kummemmi yleensä meijä jouluihi ol kuulunu, mut oliha täyttävää tääki. Ja iha syätävää. Isännän leipomaa mallasleipää siin sivus kans.

Muuto ollaa pyritty koko aja pitämää kaikest aikataulust jollai lail kii, eli ne ruaka-ajat pittää, ettei tul sit niit ahmimissii, jos tulee liija pitkii välei. Vähä normii isomppii annoksii on tullu syättyy, täytyy myäntää, mut ehkä tää torpan ja ulkoilman kylmyyski o sit toisaalt vähä sitä enerkkiaa kaivannukki? Ainakaa, onneks, vaa'al ei ol näkyny mikkää syämine, vaikkei ny mittää pahemmi liikuntaakaa olla suaritettu. Lenkit aika napakoit, ku Isla o halunnu sisäl. Mitä ny jokune piipahrus kissanki kans. Pyry vaa ei tost tuulest tykkää yhtää - taitaa mennä tuuli suaraa ihol, vaiks tollane vähä pirempkarvane otus onki. Isla o saanu piremmil lenkeil villapaitaa ja siv viäl palttoon siihem pääl, ni alkulenkij jälkkee (hätie poishoitamisej jälkee) pysyy tassukki lämpimämpän taas.

Tapaninpäivää nyssit jatketaav viäl. Tää om meil yks joulupäivä viäl, vähä tyäläämpie aterioitte ja kattaamiste suhteen, mut huamenis sit astutaa takasi arkehe. Ja uussiivuassiiha me ei olla juhlistettu enää pitkiin aikoihi, et jos pojat tänne saarais, ni olisisisin kovinki tyytyväine. Toivoohan ain saa! <3