Ei oikkee laskemiskelit ollu, ei pulkal eikä suksil. Siis noitte pikkumiästen kohralt miätittyn. Lunt kyl, mut päält jääs. Rattaitte kans ei oikkee tahtonu mihinkää pääst, minkäällaise turvallisem mäen likikää.

Lavvantaiaamusel lährin poikii hakemaa, ja hauskaste siäl Arto alotteli heiluttelemaa jo ennenku oltii saatu ees autovarusteit pääl. ;) Ol ainaski ihav valmis reissul. <3

Laskiaist viätettii vaa tiävviärel pulkkailemal, ku ei ny paremppii "mäkii" ollu. Pulkas ei vaa ollu nojaa, ni ei Arto tosa kauvaa jaksanu istuksii.

Suurimma osan aikaa kuljettii pulkka rattaitte alla. Varmuureks, et jos olisisis joku mäki löytyny.

Mut ol meil kivaa sisälläki! <3

Ja ku ol aurinkoist ja lämpöst, ni oltii melko paljo ulkosal sit. 

Ja tsekkailtii paikkoi.

Mut ol meil aikaa vähä "ratsastushommihinki". Niilo vaari-hepal ja Arto mummu-hepal. Isla suurimpiirteis vaa kummastel, et mitä täs täristetää torppaa ja pojat nauraa-räkötti. =D

Maailman pahuuksist ei ol näil pojil viäl mittää tiatoo, eikä tarviikkaa! <3