Voi sentäs, mikä tunnemyräkkä-viikolloppu.

repe.jpg

Sytty taivaal uus tähti,
koiraenkelinä täst maailmast lähti.
Nys saat juast lail tuulen
vihreil niityil ajattomuuren.
Tuskaa, kipuu, suruu oo ei,
uni lempee sut sateenkaarisillal vei.
Hyvää matkaa pikkunen,
tääl sinuu aattelen.

<3 R.I.P. rakas lainakoiramme, Repe! <3

Tällaissii surullissii, ikävii uutissii lavvantaiaamust kuultii, et yllätykselline, täysin orottamaton lähtö ol Repel. Joka ain nii sujuvaste pujahti meijä laumaha, ku ol hoitopaikkaa vail. Pahaltaha se ain tuntuu, tassuttajast luapumine, mut näät valmistautumattomat lähröt ovak kyl tosi pahoi. Tärilleni isot osanotot, ku hänel se päivärytmi nykyisen "elämänkumppanin" poislähröst men iha uusil uamil. <3 

01.jpg

Meijä ajatukset toisil poluil loppuviikollopuks veivä näät plikan reippaat pojat. <3 Aamupäiväst käväsin hakemas.

02.jpg

Sevverti jäät joka paikas, ja ihaj järkky-liukast, et ulkoilut ol melkosem minimis. Kuljettii nii lähel reunaa, osaks piantareen lumel, ku pystyttii. Tiä ol hiakotettu, mut se ol uponnu sinne jään sisäl. Tosa olisis voinu luistimil kulkee hyvinki.

03.jpg

Sevverti vilposampaa meil tääl, ku heil kotosal (23 -> 18), et viltit ol välil tarpeesee - ja Nipsuki nautiskel taljam pääl takkatulen loimust. Arto nukaht päikkäreil, ku Nipa katteli lastenohjelmaa telkast.

04.jpg

Ja om muute kova vauhti, ja meno pääl täl pikkumiähel. Islan kans pallotellaa, Nipsun kans "tassutellaa", Susu tyytyy enemp seuraamaa menoo vähä syrjemmäs. Isla taitaa ol se kivoin juttu Artom miälest, vaiks Nipsu koittaa moksui eniten leikkihi saara.

05.jpg

Toisinas sit viihtyväv veljekset keskenäs dubloi rakentelemas. Arto ottaa palan, maistaa, ottaa toisen, antaa maistetun isoveikal, isoveikka lisää palan tornihi - ja siitähä se sit yhteine rakennus pikkuhiljaa kasvaa.

06.jpg

Ja tiätty noit seisomisharjottelui tulee ain tilaisuurem mukkaa: soffa, isovanhempie polvet, sänky, portti... Niilo täsä meinas vaa, et ku on kalterit, ni onks vankilas ny me, vai rappuset? Nii'i, sanoppas vastaus siihe! =D

Vipinää siis riitti. Sunnuntain sit vein päikkäreitte ja välipalan jälkkee pojat kotti. Nipa jo miätti, et yks yä, ja sit pääsee päiväkottii. Kavereit tais ollaj jo ikävä. <3 Kyl näitte kans aika äkkii kuluu, ja kasvava ja kehittyvä ku rikkaruaho!