Ny oonki tainnu leiposkel ja kokkail ekstrapaljo täsä pariv viime viikon aikan. On kyl ollu iha tarvettaki, et motivoi pikkase seki, ku voi aatella, et om myäs niit syäjii sit. Ettei kaik ol vaa "omal kontol". ;)

Koko homma alko visiitil vanhustel lua, vähä välipalaa mukan, ku äitee ol reissul siskon kans, ja isä jäi kotimiäheks kissan kans. Pullaa tiätty, se perinteine kaffepulla.

Sit on tiätty kaikellaist tullu tehtyy pihan antimist. Erillaissii peruna-, kurkku-, tomaattijuttui, punajuuret, porkkanat, sipulit, yrtit... Mittää ei heitet menemähä! Eikä ny satoo näyt tuleva sentäs liikaakaa, ku vähä jo pelkäsin, et mitem paljo pitää hyvää tavaraa laittaa ettippäi. No, parempiha se olisis, tiätty, ku poijes heittämine, mukku tavote ol saar omii kauppalaskui piänemmiks täsäkohti vuat. Mikä onki hyvi onnistunu.

Kesäkurpitsaa, kasvihuanekurkkuu, avomaankurkkuu, amppelitomaattii, runkotomaattii kasvarist, punajuurii... On tehty kesäkurpitsapiffei, juuresvuakii (uunis, grillis, pannul), keittoi, wokkii. Nii, ja tiätty niit kylmii rosollei eri kokoompanoil. Täyttävii ja herkullissii!

Mut sit saatii ystävii kauvemppaa kylähä, ja pitihä sit jottai tarjottavaa siihenki kohti saara. Tein wilhelmiinoi erellisen päivän, sit lämmint omenahyvet, ku olivaj jo tääl. Ja karjalanpiirakat kanammunien kans. Maistuha ne kaffen kera. Ja saatii höpötel menemää. <3

Sit eilä kävi sisko meijä vanhusten kans, ja tein piimäkakkuu, perunaleivoksii, punajuuripiirakkaa ja hölskykurkkui tarjol. Pelkäsiv vähä, mite vetine tost piirakast tulee, ku punajuuret oliva raastettaes TOSI mehukkait. Mut kyl se neste sit uunis jonnekki vähenty, sopivaste. Mehevää, mut koos pysyvää. Varmaste teen josku toistekki. Äitee tykkäs perunaleivoksist niimpaljo, et meinaa ittekki kokeil. Eihä se vaikkia ol, siin ov vaa vähä eri vaiheit. Ja viä kyl kiälem mennessäs kaffen kans ku syä.

Tänäpe siv vähä juhlistettii mun huamissii synttäreit isännän kans, ku om muit suunnitelmii viikollopul (lapsellapset <3 ). Käväs hakemas "kippo-kappo-keppu"-aterian meil lounaaks. Kukkapuskan kera. Pit kyl leikkokukat siirtää kissoilt turvaha kuistil, ku ei noi katit voi olla pukkaamat noit kukkavarsii - ja nurinha se vaasi sit menee.

Mut siis näitte kokkailuja ja leipomustel lisäks om pitäny tehrä vähä töit, vähä huushollauksiiki (noh, tuleeha sitä tiskiiki näist touhuist ain), et ny tairan ihav vaa rentoutuu poikie kans viikonlopun. Vaiks sunnuntain olisisiski sit taas lettu-/vohvelikestit ohjelmas. Mut sellast kivaa!