Nii se sit tul aika Pyryllekki kastraatioho. Saa nährä, helpottaaks nää hormoonihyrräilyt täsä samal, vähä ees. Toi kevätaurinko ku voi saara kastroirukki levottomammiks, ni saatika sit tällasen nuarikko-kollin.

Boksi muuttu kovin kiinnostavaks, ku siirsin sen yläkerran toimistom pöyrän alt köökkihi. Molemmat ol siäl yksin ja yhres, sisäl, pyärivä ympäri ja tassuttiva pääl. Hassut! Köökim pöytä olisisis kattiem miälest se "oikee" paikka täl, ilmeseste.

Aikasi herättii, et saatii kaik aamupuuhat poijes alt, ja sit tyäruuhkas Turun suuntaha, ku pit olla Vettoris jo kahreksalt viämäs karvapoika "nipsnapsil", ja sirutuksel. Anestesiasukat ja rokotuskirja mukkaa, ja menoks.

Hämäräähä se viäl siin enne kahreksaa ov, vaiks jo alkaa pikkuhiljaa päivä siinkohtaa valkenemaa, sentäs. Mussukkaa päivää luvas, et hyvä, jottei vet niskaha saatu. Pyry valittel kyl ajon aikan, et lyhyempiki matka olisisis hälle riittäny, mut sikku päästii parkkihi, ni hiljeni iha totaaliseste. Noppeeste ol sisälkirjaus tehty ja ottiva Pyryn vastaa.

Siin sit oltii lounast alottelemas, ku tul viästii, et vois tulla Pyryn hakemaa het ku se vaa soppii. Söin siin ihar rauhas ja sej jälkkee lährin. Kaik ol menny tosi hyvi, ei mittää onkelmaa, ja Pyry ol nii pissiny, juanu ku syänykki siäl tosi reippaaste herätteen antamisej jälkkee. Saatii kotti silmätippoi, toipumisruakkaa vähäse, mut kipulääkkeit ei pitäisis tarvit. On saanu kyl siin operaation aikan pitkävaikutteist kipulääket, mink pitäis men viäl huamisellekki, et jollai taval pitäsisis pystyy estämää Pyryn riakkumiset, ettei liikoi lähre "urheiluu" harrastamaha (parvel kiipeemää, tai painimaa toiste karvakavereitte kans). Tää riakkumise estäminen tuntuu ain kaikil olevan se enemp haasteelline osuus näis toipumisis. Haava om piän, ja sitä saa ikkäänku puhristamismiäles kissa nualeskel, mut ei sais jäär lutkuttamaa, ettei ny het tullu mittää kuuppaa tai suajavarustust muutom mukkaa. Laittaa vaa, jos tosiasias tarttee. Saa nährä.

Hyvi ov vesi maistunu, tipat otti silmiin nätiste, ja rauhottu murkinaj jälkkee hetkeks sänkyl. Mut ei oikkee viltin al tykänny, et nous siihem pääl lopultas.

Toi tassun haavasuaja houkuttel Nipsuuki "auttamaa" vähä, mut pit komentaa poijes, ettei purase liijan syvält. Ton onneks saa ottaa jo hetimitem poijes, ettei tartte pelät, et jompikumpi kateist raastaa sen palasiks hampaillas, ja syä tota teippii...

Mut kaik men siis hyvi hianoste! Ja anestesiasukkii kehuttii, et miälelläs ottavan ne ny toisten kissojen käyttöön, ku eihä me niil enää mittää tehrä. =)