Jopas o kaikellaist varastoho ilmestyny pihalt. Sitä ja tätä. Koittakaas kestää.

Kärhöt ova jaksanu kasvaa ja kukkii.

Hiljaksee, mut silti varmallaiseste.

Sisält ulos siirretyt kasvit enste vaalentava väriäs, ku eivä ol tähä aurinkoho tottuneet, sit uus kasvusto onki taas entist vahvemppaa ja tanakamppaa. Aloe om muuttunu melkkest punaseks, ja tummenee sitä mukkaa, mitä paksumpan kasvaa.

Toises nurkkaukses sit toissii, vähä enemp aurinkolt suajas.

Japanintatar kasvaa terassirrakosest esil. Se sit o sitkee. Ei se meit haittaa kyl. Ihan kivan näköne puskaha se. Hassus paikkaa vaa o päättäny kasvaa. Etualal o kesäkukkii, saas nährä ehtiväkkös kukkimaa asti lainkaa. Tul laitettuu kasvuhu sevverti myähää.

Viirivehkan vanhat lehret ova palanu aurinkos, mut uut kovemppaa lehtee kasvaa lissää koko aja. Jukkapalmun al oleva juaru o tykänny ulkonolost iha hurjaste. Siit o tullu melkone pehko.

Mettärreunas kasvaa oravanmarjaa kauniina mättäänä. Vähän ku minikielo olis. Tosin meidän kielot näyttävä aika vaatimattomaste kukkiva, vaiks niitäki tual mettärreunas kasvaa kyl.

Mikäs liä metsätähti tääki. Näit kasvaa puittev varjos ja joskus löytyy joitaki kukkapenkistäki, toiste kukkie varjostamilt paikoilt. Pikkiriikkissii, mut siävii.

Kukkapenkin keltasaunio, se ehtii kukkimaa alt ennenku isopäivänkakkara alottaa omaa kukintaas. :)

Jalopähkämöön en tair koskaa kyllästyy. Tarttis vaa vähä ilma pysytel viileempän, ettei kukinta ol ohi melkkest het ku se alkaa. Paahteisel paikal meil ku kasvaa.

Mut kattoo sitä mist päi hyvänsä, ni kaunis se o. Ja kimalaiset tykkäävä kans.

Varjosammal paikal oleva jalopähkämö ov vast ny nupuillas.

Ryhmäruusus on kans nuppui. Viäläki naurattaa näät meijä "keltaset" ruusut, mikkä tähä aikanas ostettii. Tiäv viarustast ku pit tulla ruusupenkki, keltasil ruusuil, mikkä näkyis nätiste meijä punast torppaa vaste. No, vaa yks ainut keltane ol, muut oliva punassii, ja niistäki o elos enää kaks. Ja neki vähä kituliaaste tosa kasvava. Mut tuntuu, et mitä enempi o muit kasvei ympäril, sitä enempi ne kukkii tekevä.

Piänen kukkapenki piän osane, mun minikukkapenkki. Reunusneilikkaa, miniruusui ja matalaa harjaneilikkaa. Taustal raunioyrttii.

Tää ruusu o piänemp ku mun pikkurillim pää ja ruusupuskan korkeus kokonaisuuressas o jottai seittemän sentil luakkaa. Eli minii o! Mut miniki o kaunist!

Harjaneilikkaki komeilee sit siin samas yhteyres.

Minipuutarhani vähän isommasti. Ei siis tosiaankaan mikään iso. =P

Metsäkurjempolvee komeena metsäm pualel, polkumme varres. Siirtelin näit pari lipputankopenkkihi, mut taitaa ol liija kuuma paikka. Saas nährä, mite talven aikan käy.

Kurpitsat kasvava hyvi. Uskon, et satooki saaraa. Tai ainaski toivon nii.

Viime vuan kysyin tän arvotuskukan nimee ja sainki sil nimen, mut sit vuaratuksest hävis kaik kuvat ja ny en enää löyrä koko juttuu mistää. :/ Eli se on siis yhäti arvotuskukka mul. Tiätäisiks kukkaa?

Lupiineist me isännä kans tykätää kovinki. Niit vaalitaa ja niit hoiretaa meil varmaa kaikkeist enite muihi kasveihi verrate. Vaativa kitkemist ja haravoimist ja kasteluu... Ei voi rikkaruahoks ainakaa sanoo, ku iham mikä vaa rikkaruaho meinaa vallat näilt alaa.

Mut kyl se vaiva o sev väärtti. Tykkään näist iha hirmuste.

Ekaks alkava tiävviarustan kukat aukeemaa, sit vähä myähemmi mettävviarustan. Kunha vaa muistaa käyr kaik ruahokasvit ja ohrakkeet ja ne pirskatin koiramputket riipimäs poijes aika ajoin.

Pitäs vissii näit maa-artisokkiiki ottaa välil maast ylös. Kasvava kaik vuarest toissee samas sumpus. Tähä ollaa tehty savehe sellane pualem metri syvä ja kolkkyt kertaa viiskyt senttii levee penkki ostopuutarhamullast. Näköjäs tää ei savimaaha haluu, ku mialuummi vaa pysyttelee siin "kuapassas"... Aikas jännä.

Yksinäine malva o löytäny tiäs jalopähkämöitte ja kurjempolviev välihi. Tää o lehreltäs erillaist, mitä mul o toises kukkapenkis vast nupullas. Mist liä tullukkaa. Saa se kasvaa nyssikku o halunnu tulla kasvamaa. Täytyis vaa muistaa vähä siirtää sitä poijes tost reunast paremmi multaha, ettemmää verä sitä rikkaruahon joku kerta poijes.

Nauhuksekki näyttävä kasvava ja voivan iha hyvi talon ja mettäv välis. Toises ojjo kukkanuppuuki, et saaraa nährä kukintaaki.

Ku o ollu järkkykuumaa, ei ol tullu ruahoo leikattuu, sit taas ku o satanu, ei ol tullu ruahoo leikattuu. Noh, melkone niitty se sit ny o.

Valkost ja...

... punast apilaa pääosin. Mut on siäl sit voikukkaa (se ei kyl ny kuki, mut lehtii löytyy), rönsyleinikkii ja taas unohrin, mikä toi hapsulehtine, valkokukkane kasvi sit onkaa, mikä tahtoo ain vallat kaik kukkapenkitki, jos hetken jättää penkit hoitamat. Muitaki iham pikkukukkast täält löytyy siält täält, mut ei niit ol tullu kuvattuu, eikä lajimäärityst tehtyy myäskää. Meijä nurmi ku o tällane villi-vekara. Kestääpähä sit vähä rankempaaki käyttöö, niinku autol ajoo ja sellast kans. :)

Päivänkakkaroit ja jokune sinipellava joukos.

Palavarakkaus. Vasemmas yläkulmas taustal lipstikka ja oikkial tarha-alpii sekä venäläist rakuunaa.

Yks vähä vanhemp kuva jo. Sireeni ja lupiinit "ne yhteen soppii". Viähättää mun silmää.

Näät raunioyrtin kukkavarret ova hauskoi, ku niis on sinissii kelloi ja punassii nypyköit samas varres. Pörriäiset tykkäävä näist sinisist iha hurjaste.

Villiruusu.

Tarha-alpi kukkii just ny kaikkeist kauneimmillas. Toises paikas alpi ov vähä matalamppaa lajiket ja se kukkii sit vähä myähemmi.

Nii, ja kukki meil sammalleimuki täsä alkukesäst. Ov vaa tainnu jäär laittamat kuvaa tänne.

Pellon ov vallannu viime vuarelt sinne jääneet perunat. Siält täält välist tulla tupsuu myäs jottai, mitä mä toivon olevan jottai muut ku rikkaruahoo. Mut mäpä annan kaikkie kukkie kasvaa ja kukkii, mikä ny esil suastuu tulemaha. Suloses sekametelisopas.

Nauhuste al kasvaa jottai kukkivaa. Vähä syysleimun näköst, mut siis kukkii jo kesäkuus, mikäköhä liänee?

Tällane rikkaruaho (olettaisisin ainaski) kasvaa myäs pensasmustikoitte viärel pellol. Ei ol missää lähitianoil samallaist kukkaa näkyny kyl.

Korkkia ja komee, en raaskinu kitkee poijes. Tairan vaa koittaa siirtää sen tonne lipputankopenkkihi jossaikohti, kuha kukinta-aika on ohitte.

Vaaleit harjaneilikoit kasvaa kukkapenkis päivänkakkaroitte kans.

Akileijat alkava koht jo lopettamaa kukintaas. Se ei ol oikkee näist tuulisist keleist tykänny. Sevverti hentone, et tuuli riapottelee mennen tulle sinne tänne. Hyvä ettei ol kukkavarret iha poikki sentäs menny.

Se ON kesä nyt!