Isännä toipumisaika ny koitetaa rauhottaa isommilt menoilt ja rasituksilt. Aika hianoste on kyl toipunukki täsä, et täytyy kiitolline olla, mite "helppoo" tää o ollu, ku olisisisis voinu olla loppuelämänki rajottava vaiva, siis toi aivoverevvuato, mikä hänel ol (ei siis ollukkaa mikkää "pitkittyny lunssa", mitä ensiapuki vähä miätti meil tullessaa). Mikkää stressaajaha hää ei ol koskaa ollukkaa, mut ny o hommat siitäki viäl hirastunu, ja päivät soljuu omal painollas "tehrää-mitä-jaksetaa" -tyylil, nii häne, ku omaltki kohralt.

Koitetaa vaa tiätty tärkeysjärjestys hommil pittää. Eli pihaa ei olla ny kolattu tänä talven kerttaakaa, vaiks luntaki on tullu. Mut onneks ei mittää koko talven määrää yhres päiväs, niinku joskus, et yhä pihal pääsee autol ja samate viäl poijeski. =) Kaupasha oon ny ite käyny jo joulukuun alust saakka, samate paljo miättiny mitä teen ja millo, ku isäntä o ollu kippeen, mikä o normaaliste ollu häne hommaas, samate ku pualitettii noit takkajuttui, ni nyn neki o ollu pääosim mul. Siihe omat tyät, lemmikit, lääkkeet, lääkärit/labrat (omat, vanhuste ja isännä), apteekkireissut... Kyl sitä välil o IHA poikki itekki. Sinänsä hyvä, et en ol nyt pahimmillani väsyny, et oon kyenny noit käsitöit kummiski tekemää, se ov varsi hiano pään nollaamiskeino. <3

Lapsellapsii ei voi ottaa ihav viäl, sillee yäkyläilemähä, mut josko näät pakkaset täsä vähä helpottaisisis, ni pääsisin (uskaltaisisin) lähtee (tai heijä tulevam meil päiväseltäs käymähä) autol liikkeel nii, ettei tarttis pelät auton jäävän sil matkal. Ol meinaa jär-kyt-tä-väv vaikkia saar eilä autol lasei jääst puhtaaks, et päästii ees kaupas käymähä. Oikkeev vaa kunno panssarijäät, mihi ei mikkää krapa tepsiny, lämppärist ei tullu lämpöö, mikä olisisis auttanu, vaiks auto siis muuto käynnisty hyvi. Jollei nää mihi ajaa, ni eipä sit ajeta paljoo mihinkää. Onneks nyssit meil o ruakkaa pitkäl ensviikkoho saakka, ettei tarttekkaa miättii mittää lähtemissii just täsäkohtaa enää. Ens viikol luvataa jo nollakelei. Eiline aamulähtö jäi kyl mult välist, ku olin yrittämäs pääst äitee kuskaamaa optikol - en ehtiny saamaha autoo lähtökuntoho tarppeeks ajois... Vaiks alotettii valmistelut jo yli tuntii lähtöaikaa aikasemmi.

Jos näät pakkaset o onkelma autoilun kannalt, ni kyllähä tää torppaki sit enempi vaatii. Takas täytyy pittää pari kerttaa päiväs (aamul ja illal) isomppaa tult, et saaraa se "patteroimaha", ja sit välis piänemppii tulii, et pysyy kans lämpimän. Yät tiätty omillas. Puit kuluu. Koht tarttee lähtee tilaamaa lissää klapei (toivottavaste jollai ov viäl sitä myyrä kohtuuhinnal). Tää varsinaine talvikausiha ov vast alus. Järkky aikasi ja kylmän tää o alkanu, ja sitä samaa tiät näyttää jatkuvanki. Vaiks meil o patterit piänel, ni kyllähä ne o täsä kuuman osa posottanu, ku pittää varmistaa, ettei putket jääry (ku huaneellämpö laskee alle 10, alkaa patterit kuumottamaha). Seuraava sähkölasku täst kaurest voi kyl nostaa niskakarvat taas pystyhy. :( Meijä taloures ku ei paljoo laskuje osituskaa auta, ku sit pitäs taas se seuraavaki saar ositettu, ja sit se sitä seuraava. Laskuist vaa ei saisisis tulla nii isoi, ettei kyetä niit maksamaha.

Onneks näist karvasist otuksist, jos ov välil hualt ja erillaist puuhaaki, ni om myäs tuhannest iloo, lämpöö ja täysi varauksetont vastarakkaut! <3