Hiihtolomahoitoho tosiaa saatii pojam perheen kissat, Mini ja Möllikkä. <3 Oikkee mukavaa puuhaa. Ja omat katit valvottuna menos mukan. Ilman tappeluit yhä mennää, vaik viäl Mini-vanhus toisil sähiseeki, jos kattoo, et tuleva liijal liki (paitti ruaka-aikan, sinne kippol mennää kyl mukkaa, eikä toisii huamatakka, heh).

Toimisto tuntuu olevav viäläki se "oma" paras paikka Möllil ja Minil. Mitä nyv välil tutustutaa yläkerram muihinki paikkoihi, ku ovi on auki. Alakerttaha ei kumpikaa ol viäl ees meinannu mennä. 

Ja Islan ylhääl olles, eivä haluu huaneest poijes lainkka. Tai siis "haluuva", mut eivä uskalla, ku koira "vahtii" ovev viäres (ei ol siis koiral sallittu huane, toi). Möllikkä välil selväste ihmettelee, et mite nää meijä omat katit tosta -ihan noiv vaa- uskaltava mennä ohitte...

Mini kummastelee mun töitten tekkoo, ku en päästä sillo pöyräl, eikä sylihinkää oikkee mahru. Akkunast näkkee ulos, mut eihä siäl viäl oikkee tahro olla mittää kattomist: puit ja lunt. Ei lintui, ei pupussii, ei kettussii... "Tylsää!"

Kyl näitten kans vaa nii kiva on touhut! Mä ehrottomaste oon enemp kissa- ku koiraihmine, vaiks eläimist yleisestikki ottae tykkään kovaste. Mut ihanaa, et meil ON koira, kummiski! <3 Isla-häsläki ossaa jossaikohti oikeeste käyttäytyy hianoste, yllättäe. ;)

Jos oon koton leikkiny kissojen kans, ni kipasin sit vanhustenki kissaa, Vilperttii, leikittämäs. <3 "Koukkusin" lipaston alt isom pinon sinne piiloho menneit palloi, ja ny riittää taas "pöyhittävää" hetkeks aikkaa.

Isäntä ojjo iha entiselläs, sai ajoluvanki takasi täsä, et mää en enää ol nii kii hänem menois (joit onki ton aivoverevvuato-operaatioj jälkkee iha kiitettäväste), mut mun omat jalkaonkelmat vaa sekä jatkuu, et tulee uussii. Nestettähä mul o kertyny nilkkoihi ja ranteisii koko mun aikuisikäni helposte. Sain siihe hyvin tepsivän lääkkeenki, mut nysse tuntuu, ettei enää toimi. Ny aamusi tilanne on iha hyvä, mut iltapäivän aikan alkaa nestet kertymähä ja sit toi oikkia jalka särkee. Vasemma jalampohjan pattikaa ei ol hävinny mihinkää, mut nysse ei särje, sentäs. Et jottai hyvää siin.

Otin lääkärihi yhteyksii, ja ens viiko torstaiseks sain ajan, et kattotaa homma. Olisisiskos se ultran paikka (patti)? Pitääks sit lääket vaihtaa, et pääsisis noist turvotuksist, vai mitä tehrää?