Taas menee aikajärjestykset helposte sekasi ja dumppaan kuvii paljo poijes, ku ei ol päässy kunnol nettailemaa. Se o - taas kerra - haitannu töitäki, mikä varsinki ärsyttää. Sähköt katkoilee, netti pätkii - tee siin sit hommii...
 

Ku plikka muutti, ni tehtii häne huaneest tyä-/viarashuane ja täsä kesän aikan ku em paljo töit tehny taukoaikan, ni nykku hommat ova taas alkanu toren teol, ni koirat ova vähä ihmeissäs, et mitä mä siäl huanees teen, ku enne oon ollu köökis koneilemas.
 

Nii kauva ku ovi o auk (nii kauva ku teen töit), saava tassuttajakki tulla ja mennä. Muuto pirän oven kii. Fixin suajaamaton kissanhiakkalaatikko ja parvi ku varsinki kissoi kiinnostava, eikä tarttis, ni o pakko vähä valvoo.
 

Mut kyl se sänkyki näyttää sit kelpaava oleskelupaikaks, ku kiälletyt paikat selväks tekkee. Siltiki hussuttelen kaik ain huaneest poijes, jos ite piremmäks aikkaa meen muuval - ja laitan oven kii.
 

Satanu om paljo, joka päivä vähintäs vähäse. Silti o ollu lämmintäki. Ystävä tul piipahtamaha ja ol nii kiva keli, ni tehtii terassil kaffettelupaikka, köökist tualit mukkaa, vähä pehmustet ja lämmiket peffan alle ja lootaa käytettii pöytän. Hyvi tarjettii.
 

Tarkesiva koirakki.
 

Jostai kumman syyst näät meijä koirat orottava, et viaraat tiputtaisisiva heil jottai - eivät enää usko, et mult mittää heruiskaa. Heh!
 

Mut oliki kivaa vaihteluu muuhu päiväm puuhihi! Vähä keske jutut jäi ja jouruttii pakenemaa sateen alt sisätiloihi, mut meilt ny ei varmaa koskaa jutut keske lopukkaa. Tykkäsin kovaste!
 

Yhten päivän ol yllätyski postilootas. Pitkält matkalt tullu. Australiast saakka.
 

Meijä eka joulupuketti! Vau! Pitääks täs jo ruvet tosiaa jouluuki aattelemaha? Mite mä maltan olla kurkkimat paketin sisäl, kutkuttaa, kutkuttaa - jouluhu ov viäl NII pitkä matka...
 

Tein illaks valmiiks pari kimppuu, et saan siskol ja veljel annettuu yhret kans. Pit antaa hippase aikaa kuivuu enne lähtemist kummiski. Lissää lehtii tarvis taas haalii, ku alkaa ruusut loppumaa. ;)
 

Siäl se "mun" ruusuvaahtera "kukkii", naapurim pihas. Heh! Oon nii usseste siäl käyny, et en saa enää ku iha vajait muavipussillissii, ku ei niit lehtii niiv vaa puust tipu, vaiks kui haluiski. =D Toivottavaste he eivä kyllästy siihe, et siäl käyn kykkimäs.
 

Monem päivä runsaat satteet sit saiva meijä joenki tulvimaa. Nouski tosi noppeeste. Ol viäl peltoi näkyvis, ku lährettii ystäväl lua auttamaa katon suajaukses, ku heil ol joku vuatokohta. Saattii se sentäs ensiavuks laitettuu, ettei tilanne pahene.
 

Takastulles alko jo olemaa melkkest järvi meijä tontin ulkopualel. Jos ois jatkanu nousuas tähä tahtii, ni olis pitäny hankkii jostai vene, mil kulkee... Onneks ei menny sentäs iha nii pahaks. Ihmiset pysähtel autoje kans ja ottiva kuvii, ku tällast ei täsä tämmösis määris yleensä ole, vet meinaa. Ei ees normaalein tulva-aikoin.
 

Kaverin kisu-misu ol tiätty menos mukan. Söpöläine!
 

Pit käyr museotiäl kurkkimas tulvatilannet ja kyl se ankeelt museosillan kohral näytti. Pauhu ol melkost, niinku isommaski koskes. Virtaus melkone. Ei tullu koirillekkaa miälee lähtee sinne pulikoimaa.
 

Iha ol äyräit myäre täyn jokiuama, vaiks seki melkose aakee-laakee o.
 

Ei tarvinnu koirii paljoo komentaa pysymää poijes, ku eivät vapaaehtosest olis tassujaa täsä kastellukkaa. Hurjaa menoo.
 

Ja just tiätty sillan kohral se suurim pauhu ja mylläys. Siltaparka!
 

Kottippäi taas kävelles osu tää kärpässiäniki silmähä - ku muuto harmaas maastos ol väripilkkun. Ei tullu miäleenkää koskee. Se näytti silt, et sare o valuttanu pilkutki päält reunoil, heh.
 

Vähä tosiaa maisemat muuttuva, ku näytti silt, et olis oikkee isoki joki täsä meijä tonttii kiärtämäs. Yleensä ku siin o peltoo.
 

Illemmal sit menttii siskol lua elokuvii kattelemaa. Karvakamut tiätty menos mukan. =D
 

On näät vaa nii ihanii, siskon karvatit, että! <3
 

Ja herkkuuki monttaa plaatuu saatii nokan ettee. Nam! Sisko o äänitelly digil myähäisleffoi ja niist valittii joku kattottavaks sit. Ei ne ain osu ja kolahra, mut onneks ol sit muit kattottavaks, ku toine ei kiinnostanukkaa. Pääasia ol kummiski se yhresolo, eikä ne elokuvat. Veliki tul vaimos kans sit mukkaa menoho hivene myähemmi.
 

Vesisare loppu ja alko vähän jo taivastki näkymää. Yhtee suuntaha näi, ja tosi mustaa pilvee toisaal, mut eihä sitä mustaa viittiny kuvat.
 

Sisko ol tyttäres kans tehny viäl ihanaa piirakkaa ja jälkkärijäädykettäki, mitä viimesimmä elokuvan loppuvaiheis sit nautiskelttii. Ol kyl tosi kiva ilta! Sit kotti koirat ulkoiluttamaa ja siihe pääl sit oliki jo melkose valmis petihi. Poja kitaransoitost (kovaäänisest) hualimat, uni tul melkose pikasee. :)
 

Tänäpe aamuste ol tulva sit jo laskenu siihe normaalin tulvan tasol ja aurinkoki pilkahtel. Sehä se ol eka "jännitys", et mitä yän aikan o pihal tapahtunu - ettei tartte lähtee uimal liikenteesee...
 

Aamulenkil käyttii sit museotiätki kattomas ja siltaparka o aikas kolhiintunu. Pintakerrost o hävinny sellaset parikyt senttii siin "koskimylläykses". Voi sentäs! Tääki historialliseste arvokas silta tarttis kyl pystyy pitämää käyttökelposen, jotenkis.
 

Tulopualelt näyttäis myäs irronnee joitai vähä isomppiikii kivei täsä ryäpytykses. Onneks o silta kunnon tekkoo, et perusteet kesti tän kokemukse, mut kui kauva?

Ja se o viikolloppu, mitä kaikkee mukavaa tuakaa tullessas? =D