Helteitte takii meijä kämppä o ollu ku uuni sisält, vaiks yäl onki ollu viileempää, ei olla saatu sitä sisäl. Tuskaa! Ei sit olla Nipaakaa otettu ny, ku ollaa itte iham poikki ja nukkumine om miltei mahrotont. Tosi ikävää! Se lottovoitto pitäsis saara, et voitais pari ilmalämpöpumppuu hankkii... Helpottuis olot kaikil. Viilennyspalttoot tuntuu helpottava tassuttajie oloo, mut itte ei tosiaankaa pysty nukkumaa kostees palttoos.
Mut päätettii plikan kans lähtee sateitte jälkkee ekal poutapäiväl (mikä ol eilä, sunnuntain) kävelemää Kuralan Kylämäkee eestaas poikien kans. Hetken ootin heijä ovel, et saiva kaik lähtökuntoho...
... ja siältähä sitä sit tulttii. <3 Mul ol meijä matkarattaat menos mukan, ja reppu täyn kaikellaist. Sellane reppu, minkä sai näppäräste siihe rattaan kahvoihi (vai millä niit ny kutsutaanki) kii. Ei tarvinnu kantaa itte mittää. Melkone tuuli ol, et tartti laittaa lippis tiukkaha, ettei lähteny tuulem mukkaa. Mut muuto raikast ja kiva keli kävellä!
Ku päästii lähemmäs, ni näky jo lampait kauvempan laitumel ja lehmii toisel. Tää on nii jännä paikka, ku ei tosiaa kovi kaukan keskustastakaa ol. Iha kävelymatkam pääs!
Mä nii tykkään näist vanhoje rakennuste akkunoist. Pelakuut kurkisteliva akkunoitte takkaa. Museotilatki ol auki ny, mut meil ku ol kahret vaunut/ rattaat, ni ei lähretty sisäl kurkkimaa täl kerttaa. Pyärittii vaa muuto tonttii eres-takasi.
Vähä toisellaine punane rakennus valkoreunuksine akkunoines.
Pikkumiäs otti ja nukahti, ku vaunut pysyvä liikkees.
Sillontällö Nipaki suastu kävelemähä. Ol vissii rattailust jo sevverti aikaa, et se tuntu kivalt, ja paljo istu tyännettävänäki.
Yksinäine iso unikko kurottel siäl rikkaruahoje keskelt ylös. Vähä tul meijä piha miälee, ku just näi meilläkin paljo o. Heh!
Hiano hopeapaju!
Kukkuu!
Ovet avoinna!
Pihal meni vaa yks kana, muut tykkäsivä jostai syyst olla sisäl vaa. Vaiks Nipan keskittymine siirty...
... tähä tallis olevaa raktorihi, mikä ikkäänku tuijotti kaikkii kanoi ihastelevii. Ol siin viäres. Nipast tää ol pelottava. Ku äippä men raktoril lähel, tarkotuksena näyttää, ettei se ol vaaralline, Nipal tul itku. Voi, piänt! Ei se sentäs syäny äitii!
Sit levitettii vapaal pöyräl liina, ni sai Nipan kans olla vähä vapaammi. Laitettii eväit pisim pitki (et tuuli ei viäny liinaa mennessäs), ja käväsin hakemas kaffilast pullat ja vähä lämmint juatavaa. Hyvää oliki!
Pikkusel unohtu ottaa lakkii ja joutu nyssit omas "kuplassas" oleilemaa, mut pääs silti hetkeks mummun sykkyy, ku istuttii pöyrä ääres. <3
Kovi likel ei eläimii päästy. Lehmät oliva sevverti kaukan, et siin ol yks aitaus viäl välis...
... ja lampaat oliva puskie takan. Ja tiätty siis airanki. Tuare ruaho tuntu kaikil maistuva valla hyväste! =D
Olipa kiva reissu!
Kommentit